Mitäs minä sanoin...

... ei minusta ole päivittäin mitään kirjoittelemaan ;) Molempina "välipäivinä" kyllä jotain jutunjuurta olisi ollutkin (en vain enää muista mitä.. se on tämä ide kun jyllää ;) ), mutta ei kiireisenä kotiäitinä joka päivä jouda :P Niin, mies siis oli työreissulla tiistaista torstaihin, ja minä pyöritin yksin tätä 2x2 sirkusta. Pentu oli ihana itsensä; kun ei keskiviikkoaamuna päässyt kello-seitsemän-pissalle, niin olipa ystävällisesti tullut yläkertaan (jonka olisi tarkoitus olla koiravapaavyöhyke) ja käynyt pissalla "vierashuoneen" sänkyyn!!! *grrrr* Siinäpä aloitettiin sitten keskiviikkoaamu pesemällä patjaa (joka asiasta kukkaruukkuun onkin vieläkin ulkona tuulettumassa.. jokohan tuo kohta joutas sisälle??), petari, peitto sekä tyyny ja tietty ne petivaatteet. No, Esikoisesta homma oli oikein mukavaa, ja Vauvakin viihtyi, joten mikäs sitä oli puunatessa.

Ti-ke ja ke-to yönä Esikoisella oli kovia kasvukipuja, ja valitteli pitkin yötä "auts autsautsauts auts, sattuuuuuuu...". Ja kun yksin olin, niin tottakai Vauvakin heräsi näihin valituksiin, ja siinä sitten yritin tissittää toista ja puhallella ja halia toista.. että osasikin olla riittämätön olo :( Vaikka olen aina halunnut useamman kuin yhden lapsen, niin juuri tällaisina öinä tulee mieleen ne hyvät puolet siitä kun on vain yksi lapsi.

Torstai-iltana sitten kävimme kylässä lasten serkun luona, ja kyllä Esikoinen ja serkkunsa L (1v8kk) saavat hurjat menot aikaiseksi :P Esikoinen on serkkunsa kanssa "kuin sisarukset", erittäin rakkaat ja tärkeät toisilleen, mutta samalla pahimmat vihamiehet ja riitapukarit. Serkku-L asuikin ensimmäisen vuotensa Portugalissa, joten silloin he eivät edes tavanneet, mutta kun viime syksynä kotiutuivat, niin sen jälkeen ovat tämän siteen välilleen kasvattaneet. Toki mekin serkku-L:n äidin kanssa olemme hyvät ystävykset, ja miehemme ovat siis veljekset, eli tekemisissä ollaan :) Miehet siis yrittivät katsoa samalla jääkiekko-ottelua, vaihtelevalla menestyksellä. Ja me mammat taas juoruttiin ummet ja lammet ;)

Tänään Esikoinen ei ole suostunut ulos lähtemään, ja en ole viitsinyt nyt pakottakaan noiden kasvukipujen takia. Yleensä kun kuitenkin tykkää ulkoilla, niin arvelen, että tähän haluttomuuteen on oikea syy. Onkin sitten videolta katsonut pariin kertaan kirjastosta lainaamansa Mikko Mallikas ja Milla -videon. Ja niinpä Äitikin on saanut viettää pikku-sunnuntaita, ja olen vieläkin lähes yövaatteissa. Mitäpä noita enää vaihtamaan, kohtahan on jo ilta ja nukkumaanmenoaika ;) Ja kun vielä Mies lupasi käydä kaupassakin. (ah, pitääkin käydä lisäämässä kauppalistaan Fazun keksisuklaata :P~)

Vauva on tänään ollutkin kaikkein virkuin, heräsi aamulla klo9, nukkui aamupäiväunet 12-12.45 ja pitemmille päikyille alkoi vasta kl16, ja jos nyt nukkuisi sen 3h niin jaksaisikin sitten valvoa ilman iltaunia yöunille saakka. Vauvalla on ikää nyt viikkoa vajaa 4kk. Välillä toivon, että Vauva pysyisi aina vauvana, vastasyntyneenä nyyttinä, tissinkäisenä, sylivauvana, pikkuruisena, tiedättehän? Toisinaan taas oikein odotan, että hän kasvaa isommaksi ja osallistuvammaksi. (Joo, joo, luulisihan sitä että yhdestä kerrasta olisi oppinut jotain ;D ) Päätän, että nyt nautin täysin rinnoin (ihan kirjaimellisestikin kun tuli tuota nyyttiä äsken ajateltua) tästä ajasta, mikä on tässä ja nyt! En kaipaa mennyttä, en haaveile tulevasta, elän vauvani kanssa tässä ja nyt. Miten vaikeaa se vain onkaan?