Kirppusirkus

Jännitysnäytelmän loppu ja viikon jutut

2005-05-23T22:09:00.000+03:00

Hupsheijaa, kylläpä aika rientää. Anteeksi kaikille lukijoille (jos niitä on?), että jouduitte odottamaan 24:sen loppuhuipennusta viikon! Mutta otetaan se heti kärkeen nyt, niin ette ihan revi pelihousujanne ;)

23:00 - 24:00 PM

Irkkausta, koirien syöttö, pissitys, pyykit narulle ja

23:30 Vauva vaunuista kainaloon ja yläkertaan perhepetiimme Esikoisen viereen nukkumaan. Vauvalle tissi hetkeksi suuhun ja uni saapuikin melkein heti molemmille, sen verran väsynyt olo oli.

24:00 - 01:00 AM

Nukkuu.

02:00 - 03:00 AM

Nukkuu.

03:00 - 04:00 AM

Nukkuu.

04:00 - 05:00

Nukkuu.

05:00 - 06:00 AM

Nukkuu.

Totuuden nimissä mainittakoon, että Vauva kyllä söi yöllä johonkin aikaan, mutta kun minulla ei ole koko syöttötapahtumasta minkäänlaista muistikuvaa, niin jätin sen pois. Perhepeti on kyllä siitä(kin) näppärä, että yösyötöt hoituu ohimennen, enkä aamulla kykene muistamaan onko yöllä syöty vai ei. Paljas tissi sen vain paljastaa että kyllä on :)

Maanantai

Olimme kummitytön nimipäivillä. Aivan liian harvoin tulee nähtyä kummityttöä, joten oli kiva käydä. Tosin heillä oli ihan kunnon lastenjuhlat, joten eipä tuota tullut kummitytön kanssa juurikaan juteltua tai leikittyä :( Josko tästä aktivoituisi, ja ottaisi tavaksi käydä heillä hieman usemmin.. (joo joo, ihan ku en ennen moista päätöstä ois tehnyt)

Tiistai

Aamupäivällä kävin pyörimässä kirppareilla Kälyn kanssa, ja kaikenlaista kivaa tarttui molempien käteen. Se on kyllä jännä miten juuri oman lapsen kokoa ei tunnu kirppareilta löytyvän, mutta kaikkea muuta kyllä :O Minä löydän Esikoisen kokoisia tyttövaatteita ja Vauvan kokoisia poikavaatteita kyllä vaikka miten paljon, mutta sitä "omaa" sukupuolta olevia en juurikaan. Ja jep, olen materialisti, en osaa pitää pojalla vaaleanpunaisia keiju-bootcut-trikoita tai tytöllä tummansinistä traktori-paitaa.

Illalla kävimme kaverin M luona kun kaverini S meidät sinne kutsui ;) Lapsia oli ihan kivasti paikalla (11v, 5v, 2x3v, 6kk ja 1kk). 11v palkattiin lapsenvahdiksi ulos, ja itse imettelimme vauvoja ja katsoimme koiravideoita. Ihanan rentouttava ilta hyvässä seurassa :))

Keskiviikko

Ei mitään kummempaa puuhaa, tavallinen arki. Vauvan kummit kävivät pikaisesti.

Torstai

Torstaina oli Vauvan nimmarit. Esikoinen halusi antaa Vauvalle lahjaksi jotain, ja ihanasti oli valmis luopumaan keskiviikkona saamastaan paloautosta (jonka ostin hänelle tiistaina kirpparilta). Sovimme sitten, että käymme yhdessä kaupasta jotain valitsemassa. Valitettavasti en voinut antaa Esikoisen aivan itse lahjaa valita, en viitsi sijoitta nimipäivälahjaan puolivuotiaalle vauvalle yli 50 euroa :P Mutta yhteisymmärryksessä sitten lelu valittiin, ja heti kaupasta tultuamme Esikoinen antoi sen Vauvalle ja oli aidosti iloinen kun Vauva lelusta tykkäsi :) Jännä nähdä miten Esikoinen alkaa oppia antamisen iloa pelkän saamisen ilon sijaan.

Illalla kävi J-ukki nimmarikahveilla. Vauvan kummit eivät päässeet tänään, tulevat käymään viikonloppuna. Ja täytyy myöntää, että hieman olin pettynyt ettei äitini eikä Käly perheineen millään tavalla noteerannut nimipäiviä. En mitään lahjoja Vauvalle kaivannut, eikä nimmareita ole ollut tapana suuremmin juhlia. Mutta kyllä on tapana ollut onnitella ja kahvitella..
No, ehkä tämä pettymykseni ei johdu suoranaisesti että joku unohti jonkun nimipäivän, vaan siitä, että olisi ollut kivaa jos he olisivat käyneet kylässä kun on aika orpo olo varsinkin iltaisin kun Mies ei tule kotiin :( Ja kun päivällä kakkukin leivottiin Esikoisen kanssa kun olin aivan varma että he tulevat käymään. Ja Esikoinenkin odotti heitä, ja vieraita, eikä oikein ymmärtänyt miksei he tulekaan vaikka Vauvalla on nimipäivät.. Ja kun juuri edellisellä viikolla me olimme heidän lapsen nimmareilla. Noh joo, unohdetaan koko juttu ;)

Perjantai

Aamulla lähdimme yhdeksältä leikkikoulun kevätretkelle lähikuntaan Nukketaloon. Retki oli kiva, lapset viihtyivät siellä loistavasti. Ikävästi vain sää oli todella kylmä, enkä ainekaan minä ollut kelinmukaisesti pukeutunut. Koko päivä oltiin ulkona, joten sain hytistä kylmästä :/ Olin vain olettanut, että ollaan suurimmaksi osaksi sisällä..

Toinen miinus tulee syömisistä, tai siis niiden puutteesta (no mistäpä muustakaan?). Kysyin pariin otteeseen viikolla leikkikoulun hoitajilta miten eväiden kanssa, ja minulle sanottiin että lapsille on leikkikoulun puolesta eväät, ja aikuisille paikalla on kanttiini. No, heti aamulla autossa Esikoisen mieli pahoittui; joka toinen kaivoi repusta eväitä, karkkia, omenaa, pillimehua, keksejä... Eikä meillä ollut mitään! En todellakaan tiennyt, että retkelle _saa_ ottaa herkkuja mukaan (leikkikoulussa kun on sääntö ettei herkkuja tuoda evääksi). Kyllä tuli äidillekin tippa linssiin kun Esikoinen istui pää painuksissa linja-auton penkillä ja katsoi kun kaverit söi herkkuja *niisk* Lupasin sitten Esikoiselle, että kanttiinista paikan päällä me ostamme jotain hyvää. Ja mitä vielä, kanttiini kyllä oli, muttei siellä mitään ollut! Muutama hassu pulla (joita ei meille riittänyt), pillimehua ja kahvia ja teetä. Kylläpä tulin kiukkuiseksi kun monta tuntia ulkoiltuamme en saanut mitään syötävää, enkä lunastettua lupaustani herkuista Esikoiselle! Ja tiesin, että edessä on vielä linja-automatka kotiin, jossa muuta lapset jatkavat herkuttelua :(

Mutta onneksi nämä miinukset oli vain äidin näkökulmasta, Esikoisella oli enemmän kuin hauskaa, eikä hän olisi millään halunnut lähteä kotimatkalle :)

Kotiin saavuttuamme ahmimme masut täyteen ruokaa ja köllähdimme päiväunille.

Päiväunien jälkeen lähdimme kaverini S:n luo, ja siellä viivyimmekin kymmeneen asti. Kyllä oli Esikoinen ja Vauva jo väsyneitä kun kotiin päästiin, yliväsyneitä jo, joten uni ei meinannut millään tulla silmään.

Matkalla S:n luo Mies soitti ja kertoi, ettei hän pääsekään seuraavana viikonloppuna tulemaan kotiin, eli sinä viikonloppuna kun minun pitäisi lähteä Itävaltaan kisoja kattomaan :// Siinä sitä taas on sumplimista koirien ja Esikoisen hoidon järjestelyjen kanssa. Ja minulla on todella paha mieli siitä, että Esikoinen ei pääse mukaan... Ja nyt vielä pahempi kun edes isi ei tule hänen kaverikseen vaan joutuu vieraille hoitoon :( *huokaus* Mutta tämä on niin tätä tuon Miehen työn kanssa. Pitäisi kaikki järjestää ja suunnitella niin kuin sitä ei olisi, ja sitten olla vain iloisen yllättynyt, jos joskus sattuskin olemaan paikalla kun lapsia / koiria alkaa hoitoon kuskaamaan..

Irkkikavereilta löytyy aina parhaat ratkaisut ongelmaan kun ongelmaan, niin siis tähänkin. Koirat voin viedä eräälle irkkikaverille, joka on manannut oman koiransa jo ties minne ja uhannut tehdä taljan siitä. Kun sanoin, että meidänkin rekuista voi taljoja tehdä, niin koteja viikonlopuksi löytyi useampi ;)
Esikoisen voin viedä torstaiaamuna leikkikouluun, ja vain olla menemättä hakemaan sitä. Kyllä ne sen jonnekin sijoittaa. Tai tehdä nimettömän ilmoituksen sossuun, löytyy kuulemma viikonlopuksi yöpaikka ;) (No hyi meitä, ei saa vakavilla asioilla leikkiä!)

Lauantai

Vauvan kummit perheineen kävivät leikkimässä. Sää on ihanan kesäinen ja olimme ulkona. Mieskin ilmoitti yllätyksekseen tulevansa käymään kotona, ajaa ihan meidän takia vuorokaudeksi kotiin noin 500km :))) Kiva nähdä!

Sunnuntai

Perheen kanssa puuhastelua, ulkohommia lähinnä kun aurinko armas paistaa ja ilma on kesäisen lämmin :))

Ja kun on ah niin lämmin, niin pyysin Miestä säätämään sisälämpötilaa, minä kun en ole tuohon lämmitysjärjestelmään tutustunut. Ja Mieshän sääti, ja opasti vielä minuakin miten se toimii. Yllätys olikin suuri, kun koko maanantain on lämpötila sisällä vain noussut ja on nyt jo melkein 26 astetta :O Toki ulkolämpötilalla on asian kanssa jotain tekemistä, muttei siellä ole noin kuuma! No, tuohon pystyy vain insinööri ;)

24

2005-05-16T22:00:00.000+03:00

Irkkikaverin Satumaista sadetta blogissa oli huippu idea, oma kaksnelonen (ei siis lautaa, jolla nukuttaa pennut, vaikka sillekin olis ajoittain käyttöä, vaan se sarja ;) ). Päinvastoin kuin Satusade, minusta kyseinen sarja on ihan huippu. Ensimmäinen tuotantokausi on edelleen katosmatta, aloitin siis toisesta joka tuli viime vuonna telkusta. Katsoin sen aina Subin puolelta, ja vieläkin sama jännityksen tunne tulee kun nään tuon SubTv:n mainostauon *hrrr* Tämä kolmas kausi ei mielestäni ole yhtä hvyä kuin toinen, vaikka jokainen jakso on ollut pakko katsoa ja jännitykselle odotan taas huomista ja kaksnelosta :)
Siispä tässä meidän jännitysnäytelmä:

6:00 - 7:00 AM

Nukun makeaa unta, kunnes

6:40 kello soi. Kumpikaan lapsi ei eväänsä hetkauta. Ja minäkin vain painan torkkukytkimen päälle. Siinä sitten 10 min torkuilla jatketaan. Tulee ihan opiskeluajat mieleen, aamuluennolle kun oli meno, niin aamu alkoi tunnin torkuilla, ja monesti kyseinen luento jäi sitten välistä ;)

7:00 - 8:00 AM

7:00 Kello herättää kolmatta kertaa, mietin, että jos en veisikään Esikoista tänään leikkikouluun vaan nukuttaisi, kun kerrankin lapsetkin näyttävät nukkuvan pidempään. Painan kuitenkin vielä torkkukytkintä, enkä sammuta koko herätysoperaatiota.

7:10 Neljäs herätys, ja päätän olla reipas ja nousta ylös. Avaan rullaverhon, ja molemmat lapset hieman havahtuu, mutta jatkavat unia. Siispä vessaan ja vaatteita etsimään, ja samalla juttelen itsekseni, josko kullannuppuseni heräisivät "itsekseen" ja hyväntuulisina. Vauva herää ensin, ja pian sen jälkeen Esikoinen. Ja molemmat ovat hyvällä tuulella, Esikoinen jopa kysyy että pääseehän tänään leikkikouluun. Varmasti oli eka kerta, joten olen enemmän kuin iloinen että päätin herätä :)

7:25 Alakertaan. Esikoisen vaippa pois, ja pyllyn pesu, kalsarit ja sukat jalkaan. Itelle päivävaatteet päälle. Vauvalle vaipanvaihto-operaation aloittaminen. Esikoinen menee jo keittämään puuroa, joten perään. Esikoinen syö puuron, minä hörppäsen lasin mehua aamupalaksi, muuhun ei ole aikaa. Viimeistelen Vauvan vaipat ja vaatteet. Esikoiselle eväät ja kerhorepun pakkaus (ja tätähän ei kannata tehdä illalla valmiiksi..) Hampaiden pesut.

7:45 Ulkovaatteet päälle Vauvalle, Esikoiselle, joka onneksi päättää tänä aamuna olla reipas ja pukeutuu itse, ja itselle. Vauva autoon, Esikoinen autoon, koirat autoon. Puhelin jäi, kipitän hakemaan sen, otan samalla keittiöstä evääksi banaanin.

8:00 Starttaan auton pihasta.

8:00 - 9:00 AM

8:15 Olemme leikkikoulun pihassa. Esikoinen on todella reippaalla päällä ja suorastaan juoksee sisälle. Kenties vaihtoehto, päivä äitin ja Vauvan kanssa, kuulostaa sen verran pahalle? Vaatteet lokeroon, eväät jääkaappiin ja heipat.

8:30 Kotipihalla jälleen. Tulipa kerrankin katsottua montako kilometriä leikkikoululle on matkaa, monesti kun olen meinannut, mutta olen unohtanut katsoa trippimittaria joko koululla tai pihassa :P Matka on kuitenkin 5,7 km. Vauva nukahti hieman ennen kuin saavuimme kotiin.

8:35 Kurkkaan postilaatikkoon, hot pinkki Fuzzi Bunzini on saapunut, kivaa :) Vauva vaunuihin, ja koirien kanssa lenkille. Juuri hetkeä aikaisemmin kuuntelin radiosta säätiedotusta, sadetta koko maassa. Hmm.. missähän me sitten asutaan, vissiin siellä Venäjällä, mutta ei meillä vaan sada. Saan tehdä lenkkini kauniissa auringonpaisteessa :)

9:00 - 10:00 AM

9:10 Palaamme lenkiltä. Koirat viuhahtavat suoraan takapihalle, syömään kanankakkaa jota eilen illalla kylvettiin piha täyteen :P Menen itsekin takapihalle, en syömään kanankakkaa, jos joku niin luuli, vaan möyhentämään kukkapenkkiäni. Siis entistä sellaista. Inhosin yli kaiken tuota isoa (n. 2 x 10m) "kukkapenkkiäni", jota en ollenkaan jaksanut hoitaa, ja se siis enemmän vaikutti viidakolta kun kukkapenkiltä, joten mies käänsi sen pari kertaa ympäri. Nyt minä käyn sitä läpi ja otan suurimmat juuret pois. Puolet on käyty jo. Siihen on tarkoitus istuttaa nurmikko, näin pihakin suurenee huomattavasti :)

10:00 - 11:00 AM

10:15 Vauva herää. Nostan vaunujen selkänojaa ylös, ja Vauva punnertaa heti itsensä istumaan. Malttaa siinä vielä katsella tovin kun möyrin mullassa ja koirat pitää juoksukilpailua pitkin pihaa.

10:30 Vauva hermostuu, joten lähdemme sisälle. Sisällä leikitään, tissitellään, syön aamupalan ja irkkaan hetken.

11:00 - 12:00 AM

11:10 Posti tulee mieleeni jostain, joten käyn noukkimasta sen postilaatikosta. Avaan pakettini, Fuzzini ja huuto.netistä huutamani paita saapuvat.

11:30 Vaipabvaihto-operaatio again ja vaatteet päälle.

11:45 Olemme Vauvan kanssa taas autossa ja lähdemme ajamaan kohti leikkikoulua.

11:57 Leikkikoulun pihalla Esikoista hakemassa. Vauva nukahti autoon. Eli tarkoittaa sitä, että kun saan Esikoisen päiväunille, niin Vauva jo heräilee. Se siitä päivän omasta hetkestä :(

12:00 - 13:00 PM

12:00 Juttelen hetken leikkikoulun opettajien kanssa perjantain retkestä. Eivät ota sinne näitä pieniä ilman vanhempia, joten joudun kai sitten lähtemään mukaan Vauvan kanssa vaikkei niin huvittaskaan. Mutta onhan se kurjaa jos Esikoinen ei pääse kevätretkelle :(

12:05 Kotia kohti. Esikoisella on ollut hauska päivä, ja höpöttää koko matkan eräästä hoitajasta. Kiva että viihtyy :)

12:15 Kotona. Nostan Vauvan vaunuihin nukkumaan. Syödään Esikoisen kanssa makaronilaatikkoa. Ja Vauva herää sopivasti kun saan oman lautasen nenäni eteen. Tuossa Vauvassa on joku ihmeellinen ruokatutka...

12:45 Yläkertaan viemään Esikoista päiväunille. Laittelen pari tekstiviestiä kälylle, joka ilmoitteli kummipojan uusia mittoja, sekä kummitytön äidille sopiiko mennä illalla kylään. Saduksi haluaa Mieheltä torstaina tuliaisiksi saamaan kirjan Postimies Pate ja leija (tai jotain sinnepäin). Kirjaa ei ollakaan luettu kun vasta sata kertaa, ja minun tekisi mieli heittää sillä vesilintua. Sadun jälkeen Vauva tahtoo tissimaitoa ja vaikuttaa vielä väsyneeltä, joten

12:58 Kupsahdamme kaikki nukkumaan :)

13:00 - 14:00 PM

Nukumme

14:00 - 15:00 PM

14:35 Esikoinen herää. Vauva herää. Minä tahdon vielä nukkua. Luen tekstiviestit, viideltä sopii mennä kummitytön luo kylään. Esikoinen leikkii Vauvan kanssa, joten minä saan vielä torkkua puolisen tuntia.

15:00 - 16:00 PM

15:05 Pakko nousta ylös, jos aiomme keretä kylään.

15:10 Keitän päiväteen, jonka olin ajatellut nauttia sillä aikaa kun lapset nukkuu. Nyt jouduin jakamaan suklaakakun jämät Esikoisen kanssa :P Vauva viihtyy lattialla, ja pian Esikoinen liittyy seuraan. Kohta kuuluukin Esikoisen narinaa kun Vauva rikkoo hänen rakentamaansa ritarilinnaa. Nyt se siis alkaa! Vauva pääsee jo eteenpäin, ja hajottaa Esikoisen leikit, joka tietty nurisee siitä, ja kumauttaa Vauvaa legolla otsaan. Mutta tietenkään hän ei voi siirtyä leluineen yhtään kauemmas... *huoh* Yritän irkata hetken.

15:45 Miehen kaksosveli käy tuomassa 10 kiloa vehnäjauhoja, joita oli saanut kaverinsa vanhempien myllyltä. Riittää vehnäjauhot toviksi ;) Samalla tulee puheeksi, että hän lähtee huomenna viemään Anoppia kuntoutukseen, ensimmäinen kevätretkiapu on suljettu pois. Operaatio-vaipanvaihto sekä siistimpien kyläilyvaatteiden pukeminen.

16:00 - 17:00 PM

16:15 Olemme taas pakkautuneet autoon. Matkalla huomaan Sirkuksen mainoskylttejä, harmillisesti vain tulee kaupunkiin juuri samana iltana kun on Esikoisen ensimmäinen kevätjuhla :( Ennen kylään menoa täytyy käydä kaupasta ostamassa Esikoiselle uudet kumpparit, nuo karvavuoriset alkaa olla kuumat, eikä viime kesäiset tietenkään mahdu enää jalkaan. Otamme kokoa 27 olevat kumpparit, vaikka ne minusta aavistuksen reiluilta näyttääkin. Mutta 26 kokoon ei jää sitä suositeltua 1½ senttiä kasvuvaraa, joten otetaan isommat, jotta menee varmasti koko kesän ja syksyn. Ostetaan myös parit nimmarilahjat. Sekä tavataan minun täti, siinäpä sitä meneekin aikaa kun hänen kanssaan jään suustani kiinni :) Täti on ainekin perjantaina töissä, hänestä ei ole apua kevätretkelle. Nostan rahaa. Paketoin lahjat.

17:00 - 18:00 PM

17:10 Olemme kummitytön luona. Siellä onkin isot juhlat, eikä minulle kerrottu mitään :/ Noh, lahja on, ja siistit vaatteet lapsillä päällä, joten mikä jottei, sekaan vaan. Esikoinen päättää ettei haluakaan sinne, ujostelee vähän suuria lapsilaumoja. Mutta tulee kuitenkin sisällä, ja hetken päästä viuhtoo jo muiden mukana. Tytöt ovat jo vanhempia, mutta onneksi Esikoisellekin on kaveri perheen pojasta, muutamaa kuukautta Esikoista vanhempi.

18:00-19:00 PM

Kylässä. Kutsuilla on yksi todella ärsyttävä tyttö. Miten jotkut lapset osaakin olla niin raivostuttavia. Hölöttää koko ajan jotain, haukkuu tarjottavia, mollaa milloin mitäkin (ei kuitenkaan onneksi ketään ihmisiä), heiluu kahvipöydässä koko ajan. Kysyi varmasti sata kertaa mikä Vauvan nimi on, ja kun vastasin niin joko kysyi miksi tai sitten haukkui nimeä. Kerrassaan sellainen raivostuttava lapsi. Onneksi en joutunut olemaan hänen kanssaan samassa tilassa kahta tuntia pidempään :) Kaikki 5-7v tytöt tahtoi Vauvaa syliin, ja heti kun laskin lattialle oli joku jo sitä nostamassa. Siinä vaiheessa into laantui, kun Vauva puklasi megapuklut erään tytön syliin :))

19:00 - 20:00 PM

19:05 Meinataan lähteä kotiin, mutta kummitytön äiti pyytää jäämään vielä hetkeksi. Ennätettäs vähän jutella, kun viimeisetkin lapsivieraat teki juuri lähtöä. Jäämme siis.

19:30 Vauva alkaa hermostua, tissitän ties kuinka monetta kertaa, joten päätämme lähteä kotiin. Vaatteet päälle, ja Esikoinen tietysti kirmaa vielä pihalle leikkimään, ja kastelee kenkänsä :P

20:00 - 21:00 PM

20:00 Olemme jälleen kotona, eikä Vauvakaan ihme kyllä nukahtanut autoon. Esikoiselle iltapalaa, Vauvalle yövaippa ja yöpuku, Esikoisen hampaiden pesu. Hampaiden pesu on taas yhtä taistelua, tahtoo pestä itse, ja kun saa hammasharjan niin leikkii vain. Ja Vauva nauraa käkättää, josta Esikoinen tietty villiintyy lisää *grrr* Lopulta minulta palaa hihat, ja hampaat pestään huudon säestämänä.

20:30 Vihdoin yläkertaan, ja Esikoinen saa raivarin kun menen edeltä yläkertaan enkä suostu tulemaan enää alakertaan, jotta kisataan kumpi on ensin. Alkaa ylipäätään raivostuttaa tuo jatkuva kisaaminen, joka asiasta! Mies sen sille opetti, kukapas muu. Ja tokihan Esikoisen pitää antaa aina voittaa, auta armias sitä raivaria jos joku muu voittaa :/ Huono homma. Niin, kisattu ei tänä iltana, joten parkua.

20:40 Iltasaduksi vaihtelua ja Teemu leipoo tällä kertaa. Vauva känkkää koko iltasadun ajan. Kun satu on luettu jään Esikoisen viereen, hänellä on ikävä isiä. Mies on työreissussa eikä tietoa millon palaa. Esikoinen kovasti kyllä yritti, kaksi pientä sormea pystyssä selitti, että vielä kaksi yötä ja sitten isi tulee kotiin. Ei vaan vielä silloin tule :`(

21:00 - 22:00 PM

21:05 Totean mahdottomaksi saada Esikoisen ja Vauvan nukkumaan, joten lähden Vauvan kanssa alakertaan. Esikoinen tahtoo välttämättä alakerrasta unilelun, lupaan ja käy hakemassa Maisan. Olen ihan varma, että tappelu siitä syntyy että hänet saa takaisin yläkertaan, mutta niinpä minut taas yllätetään. Menee kiltisti yläkertaan ja rupeaa nukkumaan :O

21:20 Vauvakin vihdoin nukahtaa. Menen koneelle, mutta irkki ei toimi. Siitä tuleekin mieleeni, jotta minunhan piti käydä suihkussa, siispä sinne. Iltateen keitto, ja teen kaveriksi kaurakeksejä ja Pågenin pikkupullia *nam*

21:48 Koneelle, irkkikin toimii :) Ja tämän blogin kirjoittaminen.

22:00 - 23:00 PM

Blogin kirjoittaminen kestää ja kestää, Vauva heräilee vähän väliä, tahtoisi nukkua vain tissi suussa ja irkatakin täytyy välillä. Päätin aamulla, että joka ilta poistun koneelta viimeistään yhdeltätoista, että ennättäisin ajoissa nukkumaan eikä aamuisin olisi niin vaikea herätä. Eipä onnistunut ainekaan tänään, mut jos ton alottas sitten vaikka huomenna, tai ensi viikolla... ;D

Sillisalaatti

2005-05-15T22:43:00.000+03:00

Viime blogauksesta on jo aikaa, joten varoitus: seuraa paljon tekstiä vailla päätä tai häntää :P

Vappu

Vappuaattoa vietimme koko perhe yhdessä, vaikka Miehen kanssa kävimmekin keskustelua aiheesta. Mies kun olisi halunnut, että Esikoinen menee Anopille hoitoon, ja me muut menemme grillaamaan kavereille. Minä taas halusin, että Esikoinenkin pääsee meidän kanssa vapunviettoon. Yllättäen menimme sitten koko perhe kavereille grillaamaan. Vähänkö oon pirttihirmu ;)
Ystäväpariskunnan luona oli myös toinen heidän ystäväpariskunta, eli meitä oli kuusi aikuista ja meidän kaksi lasta. Ensin miehet kokosivat upo uuden grillin (kai siihen pari tuntia kului) ja sitten vielä grillasivat lihat, kanat ja kasvisvartaat lumisateessa! Kyllä täytyy hattua heille nostaa.
Kaikkinensa meillä oli oikein hauska vappuaatto, ystäväpariskunta ja heidän ystäväpariskuntansa olivat oikein mukavia. Vaikka kummallakaan heillä ei ole lapsia, niin hyvin meidän lapset meni siellä mukana. Oikeasti olin todella yllättynyt, miten hyvin. Ja miten ihanasti sekä naiset että miehet ottivat Esikoista mukaan puuhiin ja sylittelivät välillä Vauvaa, että minä sain hengähtää. Kerrassaan mukava vappu mukavien ihmisten seurassa.
Ja selvisipä sekin, että tämä ystävien ystäväpariskunta oli tehnyt tarjouksen tuosta meidän naapuritalosta (ja se oli hyväksytty ja heistä siis tulee meidän naapureita). Pieni on tämä maailma.

Neuvola

Vauvalla oli 5kk neuvola, ja sitä piti sitten jännätä urakalla kun Vauvan kasvussa on ollut kaiken maailman häikkää. Ensin ei paino nouse tarpeeksi, sitten ei kasva pituutta... Irkkikavereita piti jo ahdistella kunnolla kasvukäyrillä, ja Kaleidoskooppi ystävällisesti piirteli Verkkoklinikan sivuilla olevaan käyrään Vauvan mittoja ja pisti tulemaan minulle. Niiden mukaan Vauva kyllä kasvaa ok, nätisti siinä hieman keskikäyrän alapuolella. Mutta neuvolantäti on eri mieltä..
Neuvolassa siis punnittiin ja mitattiin, ja kasvua oli tullut. Sitten piirreltiin käyriä, ja ohops! Th huomasi, että oli laittanut 3kk mitan väärään kohtaan käyrällä, jonka vuoksi 4kk mitta meni sen kanssa linjaan (vaikka oikeesti oli suurella todennäköisyydellä mittavirhe) ja kun nuo kaksi asiaa korjattiin, niin alkoi neuvolankäyrienkin mukaan pituuskasvu mennä nätisti omalla käyrällään. Kasvusta ei siis huolta enää tällä erää.
Mutta, nyt sitten Vauvan jalka on kiero :P Jalkaterä siis kääntyy liikaa sisäänpäin vielä; ohjeeksi saimme pitää Vauvalla kenkiä jalassa.... Jaah, kai ne sitten jotain auttaa tuossa selältään mahalleen kääntymisessä? Vai pitäskö kenkien kuitenkin olla mustat nahkasaappaat? Vääntäsköhän ne jalan suoraan? ;D

Helatorstai

Helatorstaina aloimme vihdoin tehdä pihahommia. Puskat talonseinustalta lähti, ja kun Mies niitä maasta ylös kaivoi rautakangella niin kiitin kyllä luojaani etten alkanut hommaan yksin :P No, hääräs nuo koirat hommassa "apuna". Myös hiekkalaatikko saatiin paikoilleen, sinne jopa hiekkaakin :O, talonseinustalle kiviä ja puskien tilalle multaa, lannoitetta ja nurmikonsiemeniä. Kukkapenkki laitettiin matalaksi, se kyllä vielä odottaa tasotusta ja niitä siemeniä. Mutta kerrassaan olen tyytyväinen että siitä saatiin hieman viihtyisämpi kesäksi :)

Eli todo-listaan sai kun saikin rakseja :))
[x] selvitä mistä saa reilun nyrkin kokoisia kiviä talon vierustalle
[x] ... ja hommaa niitä
[x] hommaa pihalle hiekkalaatikko (ja leikkimökki?)
Leikkimökin aika ei ole vielä, ehkä loppukesästä _jos_ rikastutaan..

Äitienpäivä

Minä en hirveästi perusta äitienpäivästä, jotenkin keksimällä keksityn oloinen juhla. Toki kivahan se vain on, että lahjotaan kerran vuodessa siitä hyvästä, että on ollut saanut kantaa sisällään elämän suurinta ihmettä ja synnyttää ;) Mitä sitten päivän viettämiseen ja lahjomiseen tulee.. Minä tykkäisin enemmän, että päivää vietetään niiden asioiden parissa, jotka minulle on tärkeitä eli lähinnä yhdessä oloa. Aamupäivällä se tänä vuonna toteutui, mutta sitten Miehen vei formulat ja jääkiekkopeli. Saimmekin megariidan aikaiseksi kun Anopin luona piti käydä pikapikaa (en sit lähtenyt ollenkaan mukaan) eikä Isomummon luo halunnut lähteä ollenkaan..

Mitä tulee lahjuksiin. En tiedä mitään karseempaa kun että saisin Mieheltäni lahjaksi kodinkoneen, oli kyseessä sitten äitienpäivä, synttärit tahi joulu. Koskaan minulle ei kannata kantaa lahjaksi kodinkonetta! Tänä vuonna Mies sitä vähän ehdotti, ja ehdotti kyllä sellaista, että hetken jouduin harkitsemaan, mutta sittenkään ei. Mies siis ehdotti, että olisin saanut sen kauan kaipaamani kuivausrummun. Pitkään harkitsin jos suostuisin, mutta ei ei ja ei, jos siitä kerran luistaa, niin joululahjaksi varmasti saisin jo pölynimurin! Lahjaksi täytyy saada jotain turhaketta itselle ;)
Lahjaksi sain sitten ihanaakin ihanamman matkan toukokuun loppuun :)) Ihanaa päästä koiraharrastukseen liittyvälle neljän päivän matkalle :) Vauva lähtee mukaan, tissinkäinen kun vielä on, Esikoinen jää Miehen kanssa kotiin.

Mutta tokihan siitäkin lahjasta sitten kehkeytyi ongelma.. Käly ja miehensä pyysivät meitä vauvansa kummiksi, ja ristiäiset on tietenkin juuri silloin kun tämä matkani on. En millään haluaisi sitä perua, ja lentoyhtiö päätti asian puolestani, lentoja ei voi perua enää (siis eihän ne tietty tuu mua kotoo hakemaan jos en koneeseen nouse, mutta rahoja ei enää saa takasin). Olisin hyvin voinut lyhentää matkaani päivällä, mutta kun ei lentojen muuttaminen enää onnistunut niin ei voi mitään :( Minä en siis pääse kummipoikani ristiäisiin *nyyh*

Shoppailua

Minä pääsin pitkästä aikaa shoppailemaan yksin, tai siis kaverini kanssa kaksin :) Lapset, molemmat, jäivät Miehen kanssa kotiin. Hyvin heillä oli mennyt, vaikka Vauva ei ollut huolinut maitoa pullosta. Mies sitten kokeili nokkamukista, taikamukista ja tavallisesta mukista, ei käy. Neljä tuntia kuitenkin kerkesin luuhata, ja käydä kiinalaisessa syömässä neljän lajin päivällisen ;) Ja kun kotiin pääsin, niin Vauva oli nukahtanut lattialle *niisk* Minun pieni :) Niin, ja mitä tulee tuohon shoppailuun, kaverilla paloi rahaa ja pusseja ja nyssäköitä kertyi, minä sain ostettua peräti kengät (5e), kahdet sukat ja alushousut :))

Yh

Kesän yh-urakkani alkoi sitten tänään. Mies pakkasi maallisen omaisuutensa (no vähän liioiteltua) kassiin ja lähti reissuhommiin. Tulee käymään kotona viikon, kahden tai kuukauden kuluttua, ehkä. Ikävähän tuota ennättää tulla, niin rasittava kun osaakin olla :`) Jos ei muuten, niin aamuisin, kun pakkaan sirkukseni autoon ja vien Esikoisen kahdeksaksi leikkikouluun. Tai kun ei olekaan aamupala valmiina pöydässä kun vääntäydyn alakertaan. Tai neljältä kun kaikkien muiden isät tulee töistä. Tai kun Esikoinen kiukkuaa ja raivoaa, ja ratkattaa "äiti leiki.. äiti tee.. äiti lue.." tuhannetta kertaa tunnin sisään. Tai kun vettä sataa kolmatta päivää kaatamalla ja koirat kiipeilee pitkin seiniä kun eivät pääse kunnon lenkille. Tai kun kuudetta päivää istun kipeiden lasten kanssa neljän seinän sisällä.. Mutta josko tästäkin vain selviäisi :)

Vauvantuoksua

2005-04-29T00:13:00.000+03:00

Tänään vihdoin saimme sukuun uuden jäsenen, kun Käly pyöräytti maailmaan komean (toki en häntä ole vielä nähnyt, mutta tietysti hän on komea) poikalapsen :`) Kyllä ihan tuli tippa linssiin kun uutisen kuulin, niin onnellinen olen heidän puolestaan *niisk* Ja toki vähän kadekin, kuten aina vauvauutisista. Juuri jollain on ollut pieni, kinainen, verinen möykky vatsan päällä tutustumassa maailmaan, raotellut varovasti silmiään, ja hamunnut ahnaasti pienellä suullaan rintaa, tehnyt sen, minkä vauvat ovat tehneet vuosituhansien ajan, sen mikä on edellytys elämän säilymiseen (tai ainekin joskus ollut). Sitä tuoksua. Sitä herkkyyttä. Miten aika voikaan pysähtyä..

Palan halusta nähdä tämän uuden tulokkaan, saada syliini (melkein) vastasyntynyt. Ja huomata, että minulla on "enää" jättiläis-vauva ;)

Lapsia kolme

L-serkku onkin ollut meillä nyt pari päivää hoidossa, kun äiti ja isi on kuopusta ollut synnyttämässä. Ja voi jee tätä menoa ja meininkiä, minkä serkukset saa aikaan :P Eilisen malttoivat kohtuu rauhallisesti leikkiä, ja nukkumaankin sain heidät ihan hyvin (tosin nukahdin siihen puuhaan itsekin), mutta tänään kun päiväunet jäi välistä on meno ollut välillä ihan vallatonta. Portaiden portti on säleinä, vessapaperirulla silputtuna yläkerran vessassa, pari lelua hajotettu, L-serkun silmä punoittaa (kun Esikoinen ampui suoraan siihen uudella vesipyssyllä), molempien vaatekerta on aivan jugurtissa, kun intoutuivat jugurttisotasille sillä välin kun hain Vauvan ulkoa nukkumasta... siinä nyt muutamia mainitakseni (onneksi on pahapaha ide, niin ei muista mitä aamupäivästä, eilisestä nyt puhumattakaan, tapahtui ;) )

Mutta kaikesta tästä huolimatta, haluni kolmanteen lapseen ei ainekaan hiipunut. Kyllä on ollut "helppoja" päiviä, kun lapsilla on seuraa toisistaan. Alan pikkuhiljaa uskoa Kotikarusellin Supermutsia siinä, että sitä helpompaa elämä on mitä enemmän on lapsia ;) Tokihan nämä kaksi päivää kolmen lapsen kanssa on olleet työntäyteisiä, yksi on kuitenkin vieras, eikä kuulu siis meidän "rutiineihin". Mutta miten he viihtyvät yhdessä (no, kukapa lapsi ei tuhotessaan puoli omaisuutta??)! Ja hiphei, pakko tunnustaa, että näköjään mitä enemmän lapsia talossa, sitä enemmän sitä ennättää tehdä. Esikoisen vauva-aikaan ennätti hädin tuskin syömään, tai käymään vessassa, suihkussa käyminen nyt oli ihan ufo ajatuskin. Kahden lapsen kanssa nämä hoituu kuin ohimennen, samoin muutama muukin puuha. Mutta kun talossa oli kolme lasta, olen tänään pessyt pyykkiä, ripustanut ne kuivumaan, leikannut ulkona pari pensasta ja haravoinut, imuroinut, luutunnut, laittanut ruokaa, kouluttanut koiraa ja jopa lukenut lehtiä ja miettinyt mitähän seuraavaksi tekisi!! :O

Varpajaiset

Mies on tietysti parasta aikaa viettämässä varpajaisia. Mitenkä idiootti keksintö moiset pippalot ovatkaan? Selvästi miesten tekosia! Mitä niin erikoista nuo miehet nyt ovat tehneet, että ansaitsevat vapaa illan, mukavan seuran ja runsaiden antimien kera? Miksi naisia, äitejä, ei juhlita? Mikseivät he saa vaihtaa vapaalle? Uskaltaisin väittää, että naiset tässä lapsenteko urakassa ovat suurimman työn tehneet (lynkatkaa pois vaan). Nih.

Mutta tunnustettakoon, kyllä minä miljoona kertaa mielummin nuuskin vauvantuoksua pienestä päästä, ja katselen tuhisevaa nyyttiä rinnalla, kun öriseviä humalaisia savuisessa kapakassa :)

Nyt minun pieni nyyttini kaipaa rinnalle. Ja vaikkei ihan vastasyntynyt enää olekaan, taidanpa hetken katsella yölampun valossa Vauvaani, kun hän ahnaasti imee itseensä elämän eliksiiriä ja nuuskuttaa tuosta päälaelta, siinä on vielä vauvantuoksua jälellä :`)

Tavallista arkea

2005-04-26T22:18:00.000+03:00

Esikoisella oli tänään oikea aktiivipäivä. Ensin aamulla kiikutin hänet leikkikouluun, ihan kahdeksaksi emme ennättäneet, olisiko oltu kakskyt yli perillä. Venähti tuo lähtö, kun Esikoinen valitteli mahaansa. Pohdin siinä sitten viedäkö vai jäädäänkö kotiin päiväksi, mutta kun sai suolen toimimaan, niin ei sitten enää koskenutkaan, joten menoksi. Leikkikoulussa heillä oli ulkoilupäivä, elikkäs olivat olleet 9-12 ulkona, vain syömässä käyneet pikaisesti välillä.
Kotona Esikoinen ennätti käydä syömässä, kun Mummo jo tuli hakemaan häntä pyöräretkelle. Minun pieni Esikoiseni oli polkenut 2km pyörällä kirjastoon! Olen ihan äimänä, ja tavattoman ylpeä hänestä :) Mummon kanssa olivat sitten ulkoilleet (lisempääkin) ja lukeneet kirjastosta lainaamiaan kirjoja, ja pyöräilivätpä vielä takaisin kotiin seitsemän hujakoissa. Esikoinen oli kyllä niiin väsynyt, että simahti yöunille jo kahdeksalta.

Mitä minä sitten olen puuhaillut koko päivän kun olen ollut vain yhden lapsen kanssa? Kaikki tietty luulee, että todo-listani on ihan tyhjä nyt? E-hei, minä en ole tehnyt yhtään mitään, siis mitään normaalista poikkeavaa. Aamusta lenkitin koirat, käytiin kaupassa, laitoin ruokaa ja pikaisesti imuroin keskeltä lattioita, mutta kun Esikoinen lähti Mummon kanssa, en sen jälkeen saanut mitään aikaiseksi. Vauva kitisi ja känkkäs, ja vaati sylittely ja leikittämistä. Koko aikana nukkui vain puolen tunnin pätkän :P Niin, tuli samanlainen fiilis kun Esikoisen vauva-aikana, hyvä kun vessassa ennätti käydä kun vauva työllisti ;)

J-ukki kävi eilen moikkaamassa meitä, uudella moottoripyörällään. Kaikkea se viidenkympin villitys noille miehille tekeekin ;) No, myönnettäköön nyt, oli se pyörä hieno. Ja Ukki sen selässä niin onnellinen ja tyytyväinen, vihdoin sai toteutettua unelmansa, että enpä minäkään voi olla kuin iloinen että hän sen osti. Toivottavasti ajelee varovasti, ja muut tienkäyttäjät myös!

Ja mitä tulee tuohon Todoon, joka tuli mainittua, niin ei siellä vielä kovin montaa raksia ole :P Uusia hommia kyllä olen keksinyt taasen kymmeniä.. Mutta ne tehdyt:
[x] postita huuto.netissä myymät kamat (ja posti rikastuu taas :P)
[x] muista anoa TOKO
[x] ano Kelalta Esikoisen hoitoon yksityisen hoidon tukea
Siinäpä ne, eli pakolliset toimet tehty, muut odottaa aikaa parempaa...

p.s. Mainittakoon täällä vielä niistä vauvauutisista, odottelen niitä edelleen. Sunnuntain olivat pitäneet käynnistyksessä taukoa. Maanantaina jatkoivat laihoin tuloksin, mutta yöllä sitten oli alkanut supistelemaan joskus kolmen maissa... ja jatkuu edelleen. Odottelemme. Vaikkakin malttamattomana.

Reissumies ja koirakoulua

2005-04-23T23:43:00.000+03:00

Viikolla sain taas muistutuksen siitä, millaista elämämme tulee olemaan ensi viikosta lähtien taasen useamman kuukauden ajan; Mies oli tiistaista torstaihin työreissussa. Maanantaina hän taas pakkaa kimpsut ja kampsut työreissulle, palatakseen vasta torstaina takaisin. Toukokuun alusta tahti on sitten ma-pe toisella puolen Suomea, kesäkuussa ei tule edes viikonloppuisin kotia, heinäkuusta ei tiedä vielä kukaan. Sellaista se on, kun on rakastunut, ja elämänkumppanikseen reissumiehen valinnut.

Pahimpaan aikaan, kun useamman kuukauden on ollut näkemättä Miestä, ja hoitanut kaiken yksin, sitä ei aina jaksa valitukseltaan muistaa, että itsepä olen tämän elämän valinnut. Mies tykkää reissuhommista, vaihtuvista projekteista ja haasteista, mikä minä olen hänen unelma-ammattinsa eteen astumaan? En mikään, enkä kukaan. Toki toivon, että jonain päivänä reissutyö vaihtuisi 8-16 konttorityöksi, vaikka enpä kyllä voi kuvitella Miehelleni sellaista työtä. Mutta sitä odotellessa, tulee seuraavien kuukausien aikana blogini tursuamaan valitusta miten kaikki on hankalaa ja raskasta ja vaikeaa, kestäkää tai skipatkaa ;)

Koirakoulua

Tänään sitten pääsin pitkästä pitkästä aikaa rakkaan harrastukseni pariin :) Olin koko päivän tokon tehovalmennuskurssilla, vain kuunteluoppilaana tosin. Vaikka itse koulutuksen annista nyt ei niin hirveesti jäänytkään mieleen, niin olipa ihana nähdä kaikkia kavereita ja juoruta heidän kanssaan. Vauva oli mukanani, ja olipa hän kiltti ;) No joo, viihtyi siis yllättävän hyvin, ja taisipa ulkoilma väsyttää pikkuista, kun nukkui paljon enemmän kuin normaalina päivänä.
Hieman alkoi harmittamaan, etten omaa Pentuani kurssille ilmoittanut, kun toisten kouluttamista katselin. Mutta ollakseni realistinen tiedän, että niin oli parasta. Suotta olisin keneltäkään toiselta paikkaa vienyt, kun en ole omaa koiraani yli puoleen vuoteen kouluttanut. Ensin ison mahan kanssa se oli mahdotonta, ja sitten ei into eikä mahdollisuudet riittänyt Vauvan syntymän jälkeen. Ja valitettavasti Pentu kuuluu niihin sesseihin, joita pitäisi kouluttaa useita kertoja viikossa, jotta tatsi hommaan säilyisi.
Se pieni liekki koiran koulutusta kohtaan sisälläni kuitenkin sai uutta puhtia, ja todo-listaan on nyt lisätty joka päiväksi pieni koiran koulutustuokio. Tokon treenaaminen kun ei montaa minuuttia päivästä vie, ja sen voi hoitaa vaikka tuolla keittiönnurkassa.. Jos salaiseksi haaveeksi ottaisi, että tänä kesänä me suoritamme sen voittajaluokan.

p.s. Piakkoin toivottavasti saan kirjoitella tänne lisää vauvauutisia, kälyn synnytystä on tänään alettu käynnistellä.. Hänellä on ollut ongelmia verenpaineen kanssa pari viikkoa, ja keskiviikkona hän joutui osastolle makoilemaan. Monta päivää ihmettelimme miksei synnytystä käynnistetä, ja tänään kun olivat saaneet paineet hallintaan alkoi käynnistely kohdunsuulle laitettavilla kapseleilla. Toivon pikkuisen pikaista syntymistä :)

p.p.s. Yhdet vauvauutiset on jäänyt kirjaamatta, 15.4. kaverini M sai pienen pojan :) Ihanaa, pikkuinen prinssi, jota pääsen ensi viikolla nuuskuttamaan :`)

Vanhojen kaivelua

2005-04-18T23:00:00.000+03:00

Tyhmästä päästä kärsii kaikki..

Olen muutamana iltana yrittänyt kirjoitella blogiin, mutta jouduinpa minäkin tutustumaan tähän kaikkien tuntemaan, parjattuun Veijoon. En siis ole edes etusivulle päässyt, kun Veijo on jo kurvannut takavasemmalta. Mutta onneksi on irkki ja siellä ihania ihmisiä, sen kun taas suuni aukaisin ja valitin asiasta, niin johan alkoi homma toimimaan :) Kaunis kiitos Kaleidoskooppi!

Irkki on kyllä suuri pelastajani, mitä irkissä ei tiedetä, sitä ei tarvitse tietää. Sieltä löytyy mikrotukihenkilöitä (jotka esim. osasi vääntää rautalangasta miten tähän tekstiin lisätään linkkejä), ruuanlaiton eksperttejä (kuten nyt vaikkapa Langankierteen Iona), on kasvatuksen ammattilaisia, vertaistukea imetykseen, kestovaippailuun, odotukseen, synnytykseen, äitiyteen, siihen kaikista haastavimpaan, ja ihan kaikkeen mihin vain voi kuvitella. On niin ihanaa, kun aina joku tietää, mihin tahansa kysymykseen vastauksen. Kyllä olisin niin paljon tyhmempi, ja tekisin asioita huomattavasti vaikeammin, jos ei olisi irkkiä, ja ennen kaikkea noita irkkikamuja :) Miten ihmeessä sitä ennen on tullut toimeen? :o

Vihdoin asiaan ;)

Eli viime viikolla tuli sitten pari kestovaippatilausta, toinen Irlannista saakka. On se vain kumma mikä rosvo tuo Suomen postilaitos on, Irlannista tulee vaipat huomattavasti halvemmilla postikuluilla postilaatikkoon kun Jäppilästä :/ Niin, vaippoja siis tuli, 6 Fuzzi-Bunzia, vaaleanpunaisia, punaisia ja ötökkä-kuosillisia, ah ne on niin ihkuja :)))) Sitten toisessa tilauksessa tuli Kissaluvs Contoureja, ja ne on myös ihaniaihaniaihania, miten ne voikin olla niin pehmeitä? Ja tuntuu hyvin imevän, ja paketista tulee tosi pieni esim. Bumpyn kuoren kanssa.

Esikoisen vauva-aikaan en siis tienny kestovaippailusta yhtään mitään (en nimittäin irkannut vielä siihen aikaan ;) ), olin toki kuullut asiasta, mutta pidin sitä Omituisten hommana, kuka hullu nyt tieten tahtoen käyttää kangasvaippoja ja pesee niitä, kun littania selluloosaviritelmiäkin on kaupan? Vaan niinpä aikani irkattua minäkin taivuin kokeilemaan. En voinut uskoa, että jotkut villahousut pitää pissan niin, ettei vaatteet kastu, eihän sellainen ole mahdollista! Vaan niinpä sain nekin ennakkoluulot heittää romukoppaan, paremminhan villahousut piti kun kertisvaippa. Esikoinen siis vain yökestoili.

Vauvan odotusaikana kiinnostus kestovaippailuun vain kasvoi, mutta päättämättömyys iski. Miten voin ikinä kuunaan osata valita niistä kaikista vaihtoehdoista ne meille sopivimmat? No, lukemalla en mitenkään, kokeilemallahan asia selviää! Olen kyllä ihan ihmehyypiö, en ala kokeilemaan mitään, kaikkeen pitäisi olla valmis ajatus miten homma toimii parhaiten :P (kasvun paikka)

Vauvan kanssa kestoilu alkoi hitaasti, vaippoja oli vain muutama enkä kunnolla päässyt sinuiksi niiden kanssa. Paketit oli jotenkin tosi isoja, mitä vierastin, ja vierastan edelleen. En kyllä ihan niin rajusti kun Mies, joka ihmettelee miten Vauva koskaan voi oppia liikkumaan, jos sillä pidetään kestoja :P Mitenhän hän kuvittelee itse oppineensa koskaan liikkumaan? Nyt kuitenkin kun Vauva on jo vähän isompi, eikä vaippapaketit näin ollen ole suhteettoman suuria, ja olen saanut tilattua lisävahvistusta vaippakaappiin, olemme päässeet päiväkestoiluun. Jahka yksi tilaus, jossa pitäisi olla imuja, saapuu, kokeilemme myös yökestoilua :) Tosin, vielä vaippoja on verrattain vähän eli melki joka päivä saisi pyörittää koneellisen, vähintään joka toinen päivä. Siispä pitänee tilata lisää vaippoja ;) Enää ei kyllä Miehelle pysty perustelemaan tätä kestoilua taloudellisuudella... ;) Ellei sitten hurahda, hur-hur, tuohon tsi-vaippojen maailmaan.. Irkissä kun leviää tämäkin tauti kulovalkean tavoin.

Luokkakokous

Lauantaina oli lukion luokkakokous. Olin siellä Vauvan kanssa, häntä kun ei vielä voi hoitoon jättää, kun on täysimetyksellä. Miehelle olisin siksi pariksi tunniksi voinut jättää, mutta kun Mies sattui olemaan lukiossa samalla luokalla, niin eipä sekään onnistunut. No, Vauva oli herttainen ja nukkui melki koko kolme tuntisen minkä kokouksessa olin. Esikoinen oli isotädillä hoidossa.

Oli todella jännä nähdä entisiä luokkatovereita, joista suurinta osaa ei ollut nähnyt 10 vuoteen. Siis todella, kymmeneen vuoteen!! Ja samalla huomata, etteipä sitä juurikaan olla muututtu. Ihmiset tunnisti, paitsi ulkonäöstä myös jutuista, ihan oli jokainen oma ittensä :) Hauska oli kuulla, minne kenenkin tie oli vienyt näinä kymmenenä vuotena. Oli maailmanmatkaajia, ja kotikonnuilla (kuten itsekin) pysyneitä sekä paluumuuttajia. Oli menestyneitä konsultteja, kirurgeja, terveydenhoitajia, kotiäitejä (minä! minä!), esittäjiä ja syrjäänvetäytyjiä, ja toki monta insinööriä (Mies) :) Hassua oli se, että ne lukiossa parhaiten menestyneet, eivät olleetkaan niitä parhaiten työelämässä menestyneitä. Tai, tokihan jotkut olivat, mutta jotkut niistä vitosen-kutosen oppilaistakin oli hyvissä asemissa ammateissaan.

Yllättävän harva oli vielä äiti tai isä. Tosin eihän tässä vielä vanhoja olla (no eipä!), ehkä 10 vuoden päästä pidettävässä kokouksessa sitten suurin osa jo? :) Ikäviä uutisiakin kuului, eräs luokkatoverini, yläasteelta asti jo ystäväni, oli kuollut, syömishäiriöön :`( Uskomatonta, miten sokea sitä osaakaan olla. Hän oli todella pieni ja laiha tyttö, mutta en koskaan, en koskaan edes ajatellut, että laihuus olisi sairauksen seurausta. Miten sinisilmäinen ja sokea sitä voikaan olla.. Kyllä järkytti, että joku luokkatovereistani oli jo tullut maallisen vaelluksensa päätepisteeseen.

Mitä tulee siihen, että kuusi vuotta olin ollut hänen ystävänsä, enkä tiennyt poismenosta mitään. Niin, en ole kehenkään lukioaikaiseen ystävääni pitänyt yhteyttä. Silloin alussa sitä muutamia kertoja tapailtiin, soiteltiin, kirjoiteltiin, mutta sitten uusien tuulien puhaltaessa itse kullekin yhteydenpito väheni ja hiipui. Miten sitä onkaan niin saamaton, ettei edes ystävyyssuhteistaan saa pidettyä huolta, sillä ilman vaalimistahan ne eivät säily.

Josko näiden ystävien kanssa nyt saataisi pidettyä vähän paremmin yhteyttä, ja nähdä usemmin. Paljon olisin nimittäin muisteltavaa, ja miksei toisistamme uutta opittavaakin :) Heidän seurassaan viihtyi edelleen yhtä hyvin kuin 10 vuotta sitten.

Synttäreitä, vauvauutisia ja ääliö-mies

2005-04-11T18:10:00.000+03:00

Viikonloppukin oli ja meni. Perjantai-iltana kävimme Vauvan kummien tyttären 12-vuotissynttäreillä. Oikeasti synttärit olivat vasta lauantaina, mutta kun meillä oli silloin Appi-ukon 55-vuotissynttärit, niin kävimme jo etukäteen. Lauantaina siis olimme mökillä viettämässä Appi-ukon synttäreitä. Mökillä käytiin vielä jäällä, paistettiin makkaraa, miehet teki puusavottaa ja naiset juorusi. Koirat oli onnensa kukkuloilla saadessaan painaa pitkin metsikköä ja jäätä villeinä ja vapaina :) Kyllä oli rekut väsyneitä kun lähdimme kotimatkalle, ja koko illan kotona.

Sunnuntaina sain ihanan tekstiviestin, kaverin tyttö on syntynyt :`)) Täsmällinen tyttö, syntyi juuri laskettuna päivänä. Paljon, paljon ONNEA tuoreille vanhemmille pikku-prinsessasta :)

Mies on ÄÄLIÖ!!

Sunnuntain saldo
1) Mies oli Esikoisen kanssa uimahallissa ja tavanneet yhden minun kerho/hiekkalaatikkotuttuni. Mies oli sitten puhunut läpiä päänsä, joo, kyllä Esikoinen kävi vauvauinnissa (no ei tasan käyny!), joo, englanninkielinen leikkikouluu maksaa x euroa (no tasan maksaa noin 2x euroa) ja mitähän muuta mitä mulle ei enää kerrottu :P
2) Vei Esikoisen kattoo tähti-showta, mutta Esikoinen pelkäsi pimeässä ja joutuivat lähtemään pois heti alkuunsa -> Mies siitä suuttumaan Esikoiselle!
3) Mies siivosi lauantaina, ja oli heittänyt rakkaan Avent-rintapumpustani venttiilin roskiin. Kivahan se on että siivoaa, mutta tarviiko sitä nyt tarpeellista heittää roskiin? Ja varsinkin, kun tämä oli jo _toinen_ venttiili minkä linkas mäkeen, luulis että ois kerrasta oppinut ettei niin kannata tehdä.
4) Mies kuvitteli voivansa pompottaa minua, hän menee Esikoisen kanssa ulos, eiku mene sittenkin sinä, no eiku hän, no eiku sinä, no..... Joopa joo, riitahan siitäkin tuli :/
5) Jätti Vauvan yksin ulos nukkumaan ilman itkuhälytintä (sisälle ei tosiaankaan kuulu ellei ole ihan tuossa ikkunan alla ja ikkuna auki, jota ei kumpaakaan siis ollut).
6) Ärsyttääkseen lisää, antoi Esikoiselle suklaata vaikkei ollut karkkipäivä (ja onnistui siinä).
7) Ihan vaan oli olemassa.

Tänään sitten lähti viemään Esikoista leikkikouluun, ja kohta tuleevat takaisin. Esikoinen ei ollut halunnut jäädä, joten Mies toi sen takas kotiin... *huokaus* Oli päässeet sisälle asti, ottanut Esikoiselta ulkovaatteet pois ja kun olivat olleet menossa huoneeseen oli Esikoisella tullut stoppi. Siispä vaatteet päälle, autoon ja kotiin. Ei ollut edes kellekään sanonut mitään, siis Tädeille. Soittelin sitten perään, ettei Joonas tule tänään.. Noloa!

Kasvatuspohdintoja

Ymmärrän kyllä Miehen turhautumista, itse olen käynyt läpi samoja tunteita, syksyllä kun Esikoinen ei halunnut jatkaa muskarissa. Yrität järjestää Esikoiselle jotain kivaa, niin toinen ei tykkää, parkuu vailla rajaa ettei halua sitä tätä tai tuota. Olisi vain kotona ja puuhastelisi täällä, se on raivostuttavaa, kun itse haluaisi mennä ja tehdä vaikka mitä! Mutta, se on Esikoinen, ja hänellä on oikeus olla sellainen kun on. Miten voikin olla niin vaikeaa hyväksyä hänet sellaisena kuin hän on?? Ja olla tekemättä sitä klassista virhettä, että lapsen pitää tehdä se kaikki mistä itse haaveilee ja itseltä jäi tekemättä....

Kovasti pisti tänään taas mietityttämään, onko leikkikoulu oikea ratkaisu, tänäähän Esikoinen ei halunnut sinne. Toisaalta, eihän sitä aikuisiakaan joka päivä huvita kaikki, onko se riittävää syy lopettaa? Pitääkö tästä vain mennä yli vai lopettaa? Kumpi olisi lapsen kannalta järkevintä? Miksi kaikki on niin pirun vaikeaa??? Mä tahtoisin sellasen opaskirjan, missä sanotaan mitä pitää milloinkin tehdä, ja se olisi se yksi ja ainut totuus :P

Ja miten vaikeaa, ja parisuhdetta rasittavaa, onkaan, kun olemme Miehen kanssa ihan eri linjoilla lapsen kasvatuksen suhteen *huoh* Mies on curling-vanhempi (luin artikkelin Pirkasta ja sain nimen tälle "metodille"). Esikoinen siis pompottaa Miestä 6-0 mennen tullen silmät kiinni ja kädet sidottuna. Minä taas joudun olemaan turhan tiukkis, kun mielestäni nyt jotain rajaa pitää olla. Ei ole kiva olla se pahis :P Mutta kun kaikkea ei voi saada tässä maailmassa, ja uskon, että se on hyvä oppia jo pienestä pitäen. Vaan mistäpä minä voin sanoa, että minä olen oikeassa, ihan yhtä hyvin se Mies voi olla oikeassa... Rasittavaa vain olla molemmat oikeassa, ja näkemykset niin kaukana toisistaan *huokaus taas*

ToDo ja pohdintoja

2005-04-06T22:25:00.000+03:00

ToDo-listani näyttää nyt tällaiselta, ei se vieläkään valmis ole, koko ajan muistan jotain lisää mitä pitää muistaa tehdä

[ ] ikkunoiden pesu (syksyllä kun himpura jäi pesemättä..)
[ ] kirppistavaroiden kerääminen
[ ] ... ja niiden vienti kirpparille (mieluusti ennen ku mies lähtee reissuhommiin)
[ ] postita huuto.netissä myymät kamat (ja posti rikastuu taas :P)
[ ] kuvaa ja lisää huuto.nettiin lisää myytäviä kohteita
[ ] siivoa vaatehuone
[ ] laatikoi lasten pienet vaatteet jotka aiot säilyttää
[ ] valokuvat kansioihin
[ ] ... ja kun se on tehty niin uusien tilaus
[ ] tilaa kesäksi amppelikirsikkatomaatteja ja -mansikoita pihalle
[ ] selvitä mistä saa reilun nyrkin kokoisia kiviä talon vierustalle
[ ] ... ja hommaa niitä
[ ] hommaa pihalle hiekkalaatikko (ja leikkimökki?)
[ ] muista anoa TOKO
[ ] ano Kelalta Esikoisen hoitoon yksityisen hoidon tukea
[ ] ompele yläkertaan uudet verhot
[ ] tee vihdoin ja viimein se kasvatustieteen appro :P

Siinäpä sitä näin alkuun :P

Vauvakirja

Tänään sain sätkyn, ja täyttelin Vauvan vauvakirjaa. Kylläpä osaa olla huono omatunto, miten vähän sinne on tullut juttuja laitettua ylös. En edes muista tarkkaa päivää milloin Vauva ensimmäistä kertaa nauraa hekotti ääneen, tai imi peukkuaan, tai leikki käsillään, ensimmäiset viikot on myös hämärän peitossa, olisi silloin heti pitänyt laittaa tapahtumia ylös :( Esikoisen kirja on näiltä osin paljon tarkempaan täytetty..
Mistä sitten innostus tänään alkaa täyttelemään kirjaa? No, kun Vauva kääntyi tänään ekaa kertaa selältään masulleen, minun Vauvani kasvaa ja kehittyy :`) Olin ihan varma, että seuraavaa kääntymistä saadaan odottaa, kuten Esikoisella aikoinaan, mutta mitä vielä. Kun kerta jonkun taidon oppii, niin sitten sitä aletaan urakalla harrastamaan.

Lapsiluvusta

Tulipa sitten mieleeni kirjailla ajatuksia tästäkin, kun erään ystäväni kanssa asiasta mailailtiin tänään. Minulle on aina ollut selvääkin selvempää, että lapsia haluan enemmän kuin yhden. Itse olen ainokainen, eikä se ole kivaa. Oikeasti olisi niin mukavaa jos olisi sisaruksia. Kaipaan heitä, vaikkei heitä ole olemassakaan. Tuntuu, että olen jäänyt paljosta paitsi. Olen vihainen vanhemmilleni, ettei lapsillani ole tätiä eikä eno(j)a. Eikä minulla siskoa kehen voisi luottaa ja turvata elämän karikoissa, ja jonka kanssa jakaa suurimmat riemut. Sisko (tai veli) olisi kuitenkin sisarus, kaverit on sitten erikseen.. Vaikka mistäpä sitä tietää, olisiko sisarusten kanssa missään väleissä, onko siis oikeasti parempi, ettei heitä ole?
Mies taas olisi ihan tyytyväinen yhteen lapseen, hän pelkää ettei osaa jakaa huomiotaan ja rakkauttaan useammalle, ettei kukaan jää vähemmälle kuin toinen. Heillä kotona oli vähän tällainen tilanne, kolmen sisaruksen perheessä, esikoinen jäi vähemmälle kun kaksoset vei kaiken ajan ja tarmon vanhemmilta.
Esikoinen sai alkunsa melkein varkain, en edes uskaltanut silloin vielä toivoa olevani raskaana. Kakkosta sitten saimmekin tekemällä tehdä, minä kun tasan kuulun niihin joilla imetys ehkäisee tehokkaasti. Pienempi ikäero oli toiveissa, mutta kun ei luoja suonut niin ei. Teki kipeää pelätä kuukausi kuukaudelta enemmän, etten oikeasti voi saada yhtä lasta enemmän. Ilo olikin ylimmillään kun testi näytti plussaa. Ikävä kyllä se ilo oli lyhytaikainen, raskaus keskeytyi viikolla 6. Vaikka keskenmeno tekikin kipeää, se oli tavallaan helpotus, minä voin edelleen tulla raskaaksi. Ja pian olinkin uudestaan, siitä tuloksena Vauva :)
Olen "aina" haaveillut kolmesta lapsesta, mutta nyt tuntuu hyvältä nämä kaksi. Jotenkin täydelliseltä, jotenkin sellaiselta että tämä tässä on nyt meidän perhe eikä meitä puutu enää. Toisaalta, en voi, enkä halua edes ajatella, etten enää koskaa saa olla raskaana, saa synnyttää, saa pitää sitä pientä vastasyntynyttä kääröä rinnoillani.. Mutta luulen, että vaikka kolmonen meille joskus tulisi, niin sama tuska olisi edessä sittenkin? Siispä, kun mitään varmaa ei voi sanoa, niin en käsittele tätä asiaa vielä vaan toivon, että vielä kerran (ainekin :o ) saisin kokea odotuksen ihmeen ja saada pienen käärön syliini..

Kevättä ja sitä kirppusirkusta

2005-04-04T11:30:00.000+03:00

Kevät

Miksei mitään hyvää voi olla ilman jotain huonoakin?? Eilen Mies siivosi takapihalta kaksi muovipussillista koirankakkaa, minä pari päivää sitten yhden jättisäkillisen. Tuleehan noihin toki lunta mukaan, Miehen mukaan 80% määrästä on lunta. Voihan se tokkiinsa niinkin olla, mutta on tuo järkyttävää mikä määrä tuolla pihalla on p....a! Tänä talvena vielä on tosi vähän päästetty koiria pihalle kakkimaan, ja kerätty kakkoja pois pitkin talvea. Sen siitä saa kun omistaa kaksi "pikku ponia", läjätkin on just sitä koko luokkaa... Ja vieläkin pihalla sitä itteensä on, kunhan lumia enemmän sulaa :/

Toinen huono puoli tässä keväässä on aamujen valoisuus :P Vauva aikaistaa rytmiään koko ajan, ensin heräili kasilta, sitten puoli kasi, nyt viime viikon seiskalta ja tänä aamuna alkoi vierestä kuulua höpötys jo puoli seittemän. Ei sit alkuunkaan minulle, iltavirkulle, sopivaa touhua. Minä nukkuihin helpostikin jonnekin puolille päivin, kymmeneltä on vielä inhimillistä, mutta että ennen seittemää?!?!? Ei käy. Tai siis, pakkohan sen on käydä kun Vauva niin on päättänyt :) No toisaalta, tämähän se rytmin nykyään pitääkin olla, siis että meillä herätään viimeistään seiskalta, jotta Esikoinen ennättää leikkikouluunsa.

Tänä aamuna kyllä Esikoisella oli vaikeuksia herätä. Kun Mies kävi häntä herättelemästä, niin veti vaan peittoa korville ja ilmoitti jäävänsä yksin nukkumaan, Isi vois poistua paikalta ;) Vaan pienellä neuvottelulla pääsi ylös sängystä, söi aamupalaksi peräti juotavan jugurtin, puki vaatteet päälle ja olivat kuin olivatkin tasan kasilta leikkikoulussa. Ja näin ollen Mieskin myöhästyi vain vartin töistä. Hienosti oli Esikoinen jäänyt kouluunsa, heipat oli vain huikkassu ja itte riisunut vaatteensakin. Eli kivaa on? Ja helpompi jäädä kun isi vie?

Pyykkiralli

Jestas sentään tuota pyykkimäärää! En voi käsittää miten neljä henkilöä saa tuollaisen määrän pyykkiä aikaiseksi? Joka päivä kone pyörii kerran - x, ja siitä huolimatta pyykkikorit tursuaa yli äyräittensä jatkuvasti *huokaus* Tahtoo kuivausrummun! Kesällä nyt on helppoa kun voi kuivattaa pyykit ulkona (paitsi viime kesänä ku koko ajan sato eikä mikään kuivunut siellä), talvella teettää tuskaa kun ei ole mitään pyykinkuivatukseen sopivaa tilaa. Niinpä pyykit kuivuu tuolla pesuhuoneessa telineellä, joten kovin montaa koneellista ei voi päivässä pestä. Ei oo helppoo.
No, suotta minä ihmettelen miten pyykkiä on niin valtavasti. Tänäkin aamuna puoli yhdeksältä Vauvalla oli jo kolmas vaatekerta päällä. Yöpuvun ja ekat vaatteet puklas aivan litomäriks, kakkosvaatteisiin falskas sit kakkavaippa... Ja näin keväällä täytys vielä jossain vaiheessa saada talvitamineet pestyä, kuivattua ja pistettyä talviteloille *lisää todo-listaan*

Kirppusirkusta

Ihmettelin tuossa viikonloppuna, että mitä ihmeen kutisevia paukamia mullon jalassa? Ja kun Mieskin ihmetteli omia paukamiaan käsissä, hiffasin, että nehän on lintukirppujen puremia. Meillä on siis tänä keväänä seuranamme lintukirppuja :/ Mitenhän noista pääsee eroon? Pitänee alkaa tutkimaan tarviiko ne jotain häätöä vai häipyyvätkö omia aikojaan kun ei meillä ole niitä lintuja... Mutta kyllä viheliäisen kutisevia paukamia eto olennot saavat aikaiseksi :(
En minä nyt ihan tätä tarkottanut nimetessäni tätä blogia ;)

Hammaslääkäri

Tänään oli minulla heti aamutuimaan hammaslääkäri, kolmatta kertaa juurihoitoa tuolle hampaalle joka on vihoitellut jo yli vuoden, kohta puoltoista. Tai no, ei se sen ekan juurihoitokerran jälkeen kyllä ole enää vihoitellut, ihan kilttinä on ollu ;) Minua peloteltiin ihan kaameesti etukäteen tuosta juurihoidosta, kaverien taholta siis, mutta positiivinen kokemus tämä on ollu, siis sen minkä hammaslääkärissäkäynti nyt voi positiivinen ylipäätään olla. Mutta siis, kipeää juurihoito ei ole tehnyt, tosin puudutuksetkin on olleet hyvät. Ekalla kerralla sain vissiin neljä piikkiä ikeniin, ja kaksi hampaan sisään, mut eipähän sattunut. Ja tosiaan kipukin on poissa, eikä enää kuuma eikä kylmä vihlokaan. Vielä sain kuitenkin ajan neljänteen hoitoon, kai siellä sitten vielä joku on kun edelleen tarvis laittaa kuukauden lääkepaikan.

Asiaa ja asian viertä

2005-04-03T13:47:00.000+03:00

Pitäisi kirjoitella useammin, taas ois vaikka mitä juttua mielessä...

Englanninkielinen leikkikoulu

Esikoinen aloitti perjantaina englanninkielisen leikkikoulun. Englanti-koulua (kuten Esikoinen itse sitä nimittää) on 8-12 joka päivä. Esikoinenhan ei ole ollut missään vieraalla hoidossa tätä ennen hetkeäkään, vaan olen ollut koko tämän ajan kotona häntä hoitamassa. Ja jos joskus hoitoapua olen kaivannut, niin sitä on (onnekseni) löytynyt sukulaisista. Nyt tuntui olevan oiva aika mennä hoitoon, Esikoinen kaipaa hirveästi puuhaa ja leikkikavereita. Ai että niitä päiviä jolloin ei ole mitään erityistä tekemistä, sitä ratkatusta "Äiti tuu leikkii, äiti lue, äiti tee maja, äiti, äiti, äiti..." Argh! Luulen (ja toivon!), että kestämme toisiamme paremmin kun olemme vähän erossa toisistamme. Jep, olen kammomamma, kun en jaksa omaa lastani 24/7 :P

Mutta siis, aamulla menimme Englanti-kouluun yhdessä puoli yhdeksän maissa, ja katselimme touhua. Esikoinen leikki muiden mukana kivasti kun oli "vapaata" leikkiä, mutta kun olisi pitänyt mennä piiriin tuli stoppi. Hän sitten katseli kauempaa menoa. Piirin jälkeen keskustelimme Esikoisen kanssa ja sain luvan lähteä käymään asioilla Vauvan kanssa, hän jäisi lopuiksi kahdeksi tunniksi sinne yksin. Heipat hän huikkasi olkansa yli, ja niin me lähdettiin. Taisi tuo Esikoisen yksinjääminen leikkikouluun olla Äidille pahempi paikka kun Esikoiselle, ja matkalla kaupunkiin tirautin pari kyyneltä, ja piehtaroin syyllisyydessä kun Esikoisen leikkikouluun laitoin.. Oliko ratkaisu sittenkään oikea?

Kahdeltatoista menimme hakemaan Esikoista pois, ja siellä hän oli yltäpäältä kurassa hiekkalaatikolla neljän muun pojan kanssa :) Kivaa oli ollut, ja hienosti mennyt. Oli syönyt eväänsä, katsonut nukketeatteria ja ulkoillut muiden mukana. Ja sanoi menevänsä
uudestaankin!! Oikea ratkaisu?

Kyllä vain kovasti mietityttää, että kenen tarpeista Esikoisen leikkikouluun laitoin. Omista tietty, ei Esikoinen _sellaista_ ole osannut kaivata. Mitenkäpä sitä kaipaa kun ei tiedä sellaista olevankaan? Tosin, on hän muutamia kertoa syksyn ja nyt kevään aikana pyytänyt päästä päiväkotiin, kun olemme lukeneet kirjoja joissa lapset on päiväkodissa ja kun on puhuttu että hänen kaverinsa ovat siellä. Ja ehdottomasti olen sitä mieltä, että englantia on hyvä oppia, ja helpoitenhan se käy tuollaisessa paikassa. Kaverisuhteiden luominenkaan ja ryhmässä toimimaan oppiminenkaan nyt ihan mitättömiä juttuja ole. Vaan, tarviiko niitä vielä opiskella? Olisihan sitä kerennyt myöhemminkin, ja nyt vielä olla Äitin ja Vauvan kanssa kotona... Omatunto siis soimaa, tunnen itseni huonoksi äidiksi :( Ja silti huomenaamulla laitan taas pienen Esikoiseni matkaan. *huokaus*

Ja palataanpa taas tapahtumiin :) Illalla kun Mies kysyi Esikoiselta oliko hän oppinut jotain englanniksi, niin tuli kuin apteekin hyllyltä "kuut moonink" (good morning). Ihan ihme juttu, että tuollainen oli jäänyt mieleen! Eihän nyt hyvää huomenta toivoteta kun kerran, ehkä kaksi päivän aikana :O Mutta lapset ovatkin eteviä, ja tässä vaiheessa on tosiaan hyvä alkaa opettelemaan kieltä, jota varmasti tulee tulevaisuudessa tarvitsemaan (hyvä ratkaisu?). Esikoisen englannin sanavarastoon kuuluu tällä hetkellä "kuut nait" (good night), "laa juu" (love you) ja uutena tämä "kuut moonink".

Todo-lista

Irkki-kaveri oli tehnyt omaan blogiinsa todo-listan, hyvä idea. Pitää minunkin jossain vaiheessa omani "julkaista", josko sitten tulisi toisella tapaa painetta tehdä niitä hommia. Sekin kyllä motivoi, kun saa vetää listasta yli tehtävän ;)
Ykköseksi listaan voisinkin laittaa
[ ] tee todo-lista ;)

Karkkilakko

Tein uudenvuoden lupaukseksi, etten syö niin mahottomasti enää karkkia. Ajatuksena oli, että kerran viikossa saa ostaa _vähän_ eli samaan malliin kuin Esikoisella on. Joopa-joo... Ehkä puolitoista kuukautta sitä kesti, sitten homma alkoi pikkuhiljaa livetä ja livetä, ja nyt ollaan taas entisessä mallissa, joka kauppareissulla kärryyn eksyy vähintään se yksi suklaalevy ja karkkipussi. Viime perjantaina homma repesi totaalisesti käsistä, ostin 3!! suklaalevyä (Fazerin keksisuklaata ja Fazerinan Irish Cream-juttua :P~) ja kaksi suklaakarkkipussia (Dumleja ja SuffeliPuffeja *kuolaa lisää*), ja ne on kohta jo tuhottu! Siis ei sitten mitään järkeä!
Tämän "innoittamana" maanantaina alkaa uusi elämä karkinsyönnin suhteen. Yksi, siis 1, suklaalevy (tai -pussi) viikossa on sallittu ja piste. Ei muuta, ei mitään muuta.

Kevät

Se on kevät, se todellakin on kevät :) Kyllä vetää suun väkisin hymyyn, kun tuonne ulos aamulla katsoo ja aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta, asteet on hyvän matkaa plussan puolella (nyt +6,7), räystäistä tippuu vesi ja linnut laulaa :)) Hirmuinen vimma taas suunnitella tuonne pihalle kaikkea kivaa; pari pensasta veke, talon seinustalle hiekan sijasta kiviä (eli vähemmän hienoa hiekkaa koirien turkissa ja sitä myötä täällä sisällä), edellisen asukkaan kukkapenkki vihdoin sileäksi (ei musta oo sitä hoitamaan, evvk), hiekkalaatikko, leikkimökki, jotain kukkasia astioihin, amppelikirsikkatomaatteja ja -mansikoita tuonne aurinkoiselle puolen kasvamaan.... Saa nähdä mitä noista tänä keväänä saa aikaiseksi, viime keväänä ei mitään :P Hmm.. jos ne listais siihen todoon ;)

On keväässä toki varjopuolensakin, näin kahden pitkäkarvaisen koiran omistajana :/ Jestas sentään tuota hiekan määrää minkä ne kantaa tänne sisälle *au-uts* Mies imuroi ja moppasi eilen aamupuhteena ja jo illalla oli olo, että tartteis taas imuroida, vaikka eilen lenkitin koirat aamulla kun yön jäliltä oli vielä maa jäässä ja päivä- ja iltalenkkien jälkeen koirien jalat suihkutettiin. Niinpä siis Mies ja Esikoinen imuroivat aamulla, ja nyt kun kello on puoli kolme, tartteis taas imuroida *syyyyvä huokaus*

Etevä Pentu

Aamulenkillä jouduin pari pätkää roikottaan Vauvaa sylissä, ja olipa häneltä sitten tippunut tätini neuloma hahtuvatöppönen :( Huomasin sen vasta kotona ja harmitti niin vietävästi kun ne olivat juuri sopivat näille kevätkeleille, ja toki tykkäsin niistä kovasti. Siispä tunnin lenkiltä kotiuduttuani, päätin lähteä uudestaan samalle lenkille töppöstä etsimään. Ensin vain Vanhuksen jalkojen pesu (satutti ittensä Pennun kanssa riehuessa aiemmalla lenkillä, joten ei voitu ottaa sitä enää mukaan) ja Vauvan kakkisvaipanvaihto.
Pentu ja Vauva mukaan, ja töppöstä siis etsimään. Ja olipa etevä Pentu! Joku ystävällinen ihminen oli nostanut töppösen likaisesta maasta kepin nokkaan penkalle, jota en ennättänyt huomata. Ihmettelin vain, mitä Pentu nenä pitkällä tekee kinoksella ja kohta se jo juoksikin täyttä vauhtia minun luo, istui eteen ja luovutti Vauvan töppösen :) Eipä ole mennyt nekään tunnit hukkaan metsässä, mitkä olen Pentua kouluttanut etsimään esineitä (ja ihmisiä, niitä tosin ei ole koskaan tarvinnut tosielämässä testata). (Totuuden nimissä mainittakoon, että olisin varmasti töppösen itsekin löytänyt, kun sitä kerta olin etsimässä, mutta oli niiin kivaa, kun Pentu ennätti ennen minua :) )

Vielä voisi kirjoitella vaikka mistä, mutta Mies ja Esikoinen saapuivat juuri uimahallista, joten, dinner time :D

Pitkää perjantaita

2005-03-26T00:42:00.000+02:00

Niin vain pitkäperjantai vaihtui jo lankalauantaiksi. Eipä tuo perjantai niin pitkä ollut, vaikka hyvinkin olisi voinut..

Aamulla heti yhdeksän jälkeen jätkät tuli noutamaan Miehen "polttareihin". Hääpäivä kyllä oli jo tammikuussa, mutta kun salassa naimisiin karattiin, niin polttarit joutuivat viettämään jälkikäteen. Itseasiassa kyseessä oli neljän (4) kaverin yhteispolttarit, kaikki salaa naimisiin karanneita. Miten niin menemme-salaa-naimisiin-buumi?? Kovasti uhkailivat, jotta palauttavat Miehen vasta maanantaina, toivoisin kuitenkin hieman aiempaa kotiutumista... Mies kyllä teki taktisen, ja jätti puhelimensa kotiin :/ Ei voi akka soitella ja viestitellä missä Mies luuraa ;)

Niinpä kun oltiin saatu Mies jaloista pyörimästä, niin lähdimme ulkoilemaan. Puolitoista tuntia vierähti huomaamatta tuolla keväisessä säässä. Aivan ihana loskakeli :) Esikoisellakin oli niin ihanaa lotrata vesilätäköissä, ja ai että hän oli iloinen kun sai pistää kevätvaatteet päälle. Kurarukkasista meinasi vähän kriisinpoikasta pukata (nytkö se jo alkaa??), mutta onneksi sain taivuteltua laittamaan ne käteen ilman suurempaa raivaria. Ulkoilusää oli siis aamupäivällä mitä mainioin, 7 astetta lämmintä!!

Vaikka kevään (ja kesän) tulo onkin ihanaa, niin on tässä ne ikävätkin puolensa. Vai miltä luulette kahden suuren pitkäkarvaisen koiran näyttävän keväisen ulkoilulenkin päätteeksi?? Siinä on viemäri (ja emäntä) tiukoilla, kun joka ulkoilun jälkeen pesee rekut :P Ja kun pelkkä vedellä huuhtelu ei auta mitään, pakko puunata ja jynssätä pesuaineiden kera. Siinä ulkoilumotivaatioa kärsii, kun tietää, että jokaisen ulkoilun jälkeen pesuun ja kuivatukseen pyörähtää helposti tuntikin..

Ulkoilun jälkeen teimme vähän palasta Esikoisen kanssa, ja veinpä hänet sitten päiväunille. Pitkiin aikoihin Esikoinen ei enää ole päiväunia nukkunut, paitsi sillon jos illalla on enemmän puuhaa tiedossa. Jos nukkuu vaikka 45min päiväunet, niin se tarkoittaa että illalla on turha ennen puoltayötä ehdotella treffejä nukkumatin kanssa. Mutta jos ei nuku, niin sitten ilta menee herkästi kiukutellessa. Vaikeaa tasapainoilua lapsen parhaan ja vanhempien hermojen välillä.

Edellisen yön kukkumisen jälkeen olin itsekin ihan väsy, mutta kun Vauva nukkui ulkona vaunuissa, niin eipä ollut toivettakaan jäädä sänkyyn Esikoisen kaveriksi. Ja tokihan juuri kun Esikoinen nukahti, heräsi vauva. No, hyvät unet tuli Vauvalle kuitenkin, 2,5h. Otin Vauvan vaunuista ja hänpä känkkäs vielä unikäninää, joten lykkäsin tissin suuhun. Ja avot, siinä tissillä roikkuen, ja itse torkkuen ja elokuvaa katsellen, vietimme vielä 1,5h sohvalla :)

Päiväunien jälkeen tulikin lasten L-serkku kylään, ja meno oli taasen vauhdikasta. Illasta vielä lähdimme käymään koko porukalla N- ja J-serkkujen luona kylässä, ja siellä tosiaan oli vipinää kun neljä pientä pisti talon sisustusta uusiksi :) N- ja J-serkkujenkin äiti odottaa vauvaa, joten ensi kesänä sitten serkuksia on jo seitsemän. Huh-huh, missähän sitä sitten voidaan enää kimpassa kokoontua, alkaa tilat (vanhempien hermoista puhumattakaan) käydä pieniksi ;)

Pari tuntisen jälkeen lähdimme takaisin meille, ja L-serkku jäi äitinsä kanssa kylään. Iltapuuhien jälkeen lapset unille ja mammat alakertaan juoruilemaan ja huovuttamaan :) Huovutukseen innostuimme joulunaikaan, ja nyt ostimme keltaista ja oranssia villaa ja huovutimme pannunaluset. Niistä tuli ihan kivat, vaikka itse sanonkin :) Villaa jäi vielä reilusti yli, joten siitä saa vielä monet aluset. Pohdinkin, jos jaksaisi Esikoisen kanssa huovuttaa vaikka Mummolle pannunalusen äitienpäivälahjaksi.. Joulunaikaan Esikoinen huovutti itselleen hienon punaisen pallon. Ja voi sitä huovutuksen riemua, kun sai luvan kanssa läträtä vedellä ja saippualla, saati sitten kun pallo valmistui, ihan oma tekemä. Se pallo pitikin saada useana yönä viereen.

Ostin siis eilen villoja ostaessa myös liukuvärjättyä (oranssi-keltaista) hahtuvalankaa. Siitä haaveilen neulovani Vauvalle tossut, tumput ja myssyn kevääksi. Saa nähdä joko ensi syksynä saan ne sitten Vauvan ylle ;)

Minulla onkin nyt menossa joku ihmeellinen keltainen-oranssi kausi, kai se on tämä kevät joka saa mielen keltaiseksi :)) Tahtoisin keltaiset verhot, uudet tapetit olohuoneeseen, keltaiset tietty, keltaisia vaatteita, keltaista keltaista keltaista. Myös oranssi ja limenvihreä hyväksytään. No, nyt on sitten kelta-oranssi pannunalunen, alku sekin ;)

L-serkku ja äitinsä saivat isin (hänkin oli näitten polttareiden yksi juhlakalu) kiinni, ja isi tahtoi jo kotiin, joten eivät jääneetkään yöksi vaan lähtivät ajelemaan kotia kohti. Kylläpä tuli oikein haikea fiilis.. Jotenkin siitä, että jäin ihan yksin, vaikka just päivällä olin aatellu, et oispa ihana olla ilta yksin pitkästä aikaa, toisaalta siitä, että hänen miehensä luovutti jo ja kotiutui, entä jos oma Mies viihtyy rilluttelemassa maanantaille saakka?? Miksei sekin jo voisi tulla kotiin? Lähdettäisi Appi-ukon mökille viettämään pääsiäistä kun kutsukin kerran kävi.

No mutta enhän minä yksin ole, taidan napata tuon Vauvan tuosta kainaloon ja hipsiä yläkertaan Esikoisen vieren nukkumaan :) Josko aamulla sitten olisi jo pirteämpi mieli.

Kuluneen viikon muisteluita

2005-03-24T10:06:00.000+02:00

Jäänyt taas kirjoittelematta, mutta tämä kotiäidin elämä on välillä yhtä matalalentoa.. välillä taasen todella tylsistyttävää. Tämä viikko ollaan enemmänkin lennetty, mikä on oikein mukavaa sunnuntain jälkeen.

Mies oli lauantaina pilkkikisoissa (oli ihan saanu kalankin, ja toisen ostanu ;) ) ja sunnuntaina vietti krapulapäivää. Siitäkös tämä mamma hyppi pitkin seiniä! Viikon oli Mies ollu enemmän ja vähemmän reissussa / muissa iltamenoissa eikä oltu juurikaan nähty. Sitten ne kaksi ainoaa päivää kun nähtäis niin toisen luuhuaa kavereiden kanssa menoloissa ja toisen makaa soffalla *grrr*

Maanantaina Mies taasen lähti työreissuun ja me Esikoisen kanssa (tokihan Vauva oli myös mukana) kävimme tutustumassa englanninkieliseen leikkikouluun. Aamulla Esikoinen päätti, ettei hän halua lähteä, suhtautuu muutenkin suurella varauksella kaikkeen uuteen. Sain kuitenkin Esikoisen pukeutumaan itse ja vielä autoonkin, leikkikoulun pihassa ei sitten suostunutkaan tulemaan autosta ulos :/ No, itkujen kanssa jouduttiin sisälle menemään ja riisuutumaan, hyvä alku... Ja vielä eteisestäkin jouduin Esikoisen raahaamaan väkisin sisälle, mutta sen kun sinne päästiin, niin hipheijaa, sinne hävis samantien muiden lasten sekaan leikkimään :O Leikkikoulussa meno vaikutti mukavalta. Oli uskomatonta katsoa, miten 3-vuotiaat ymmärsivät hienosti englantia! Paljoakaan he eivät vielä itse tuottaneet kieltä, mutta ymmärsivät melkein kaiken mitä heille englanniksi opettajat sanoivat. Ihmiset, mentaliteetti, ja kun Esikoinenkin viihtyi hienosti siellä, vakuutti minut ja päätimme Miehen kanssa, että Esikoinen aloittaa jo huhtikuun alusta siellä :) Hakuhan leikkikouluun oli syksyn ryhmiin, mutta kun pari paikkaa oli vapaana, niin aloittaminen näin kesken vuotta onnistuu. Eli huhtikuun alusta Esikoinen on aamupäivät 8-12 englantia oppimassa :)

Kävimmepä vielä maanantaina iltapäivästä leikkimässä kaverini pihassa, saman kaverin joka kävi meillä tuossa viime viikolla, jolla on siis Esikoisen kanssa saman ikäinen esikoinen ja odottaa nyt toista huhtikuussa syntyväksi. Kyllä M:llä vain on niin ihana masu jo :) Ja olenpa saanut hänetkin käännytettyä, tulee ensi viikolla kattelemaan meille netistä, jos tilaisi kantoliinan :)) Pitääkin tehdä alustavia tutkimuksia pääsiäisen aikaan, jotta mitä ensimmäiseksi liinaksi suosittelisi vastasyntyneen kanssa, ettei liinailuinnostus loppuisi ennen kuin pääsee edes alkuun.

Tiistaina sitten Esikoisen L-serkku oli leikkimässä, ja voi sitä menoa ja meininkiä taas :P

Keskiviikkona kävimme Ma:n ja L-serkun kanssa kartsailee. Kirppareitahan me tykätään kierrellä ja penkoa, onneksi tänne meidänkin kylään ollaan saatu toinenkin kirppari :) Yllättäen Vauva nukkui koko reissun ajan, ja Esikoinenkin käyttäytyi hyvin :O Tehtiinpä sitä taasen mukavia löytöjäkin, mm. vanhan äp-viltti 20 sentillä, paloauto 20 sentillä, vessaan korokejakkara 2 eurolla ja kerrankin Esikoisellekin jotain vaatetta, D&J:n tosi hyväkuntoinen trikoopaita 1 eurolla :)
Kirpparikierroksen jälkeen kävin sitten pankissa tekemässä sopimuksen eläkesäästämisestä. Kylläpä tekee kutaa kolmenkympinlähestymiskriisille aloitella _eläke_säästämistä :/ Noo, onneksi pankintäti oli kiltti, ja totesi että tässä on hyvää aikaa säästää kun näin ajoissa aloittelee :)

Illalla sitten L-serkku tuli vielä perheineen meille katselemaan jääkiekko-ottelua. Tai no, eipä se lapsia tai meitä äitejä kiinnostanut, Miehiä sitten koko porukan edestä. Eikä lopputulos ollut kummankaan miehen mieleen (Tappara otti neniinsä).
Ma:n kanssa katselimme askartelulehtiä, joita eräs kiva hoitotäti puistosta lainasi minulle, ja päätimme pitää huovutusillan, toivottavasti piakkoin. Niin ihanalta näytti keltaisesta ja oranssista lampaanvillasta huovutetut pannunaluset, että niitä täytyy saada itselleen, ja jos lapsukaiset suostuisivat yhteistyöhön, niin voisipa noita Mummoillekin tehdä äitienpäivälahjoiksi. Huh, olenpa taas niin ajoissa äitienpäivän suhteen, että ihan varmasti en kerkee tehdä mitään lahjaksi, vaan sitä pyydystetään kaupoista edellisenä iltana :P

Pitääpä vielä kertoa painajaisesta, jonka näin ma-ti välisenä yönä. Olin raskaana ja odotin kaksosia!! Huh-huh, aamulla meinasin ensimmäisenä rynnätä apteekkiin ostamaan r-testiä, niin todentuntuinen uni oli...

Mutta, jospa nyt lopettaisi muistelemasta vanhoja ja aloittaisi tämän päivän, ja yrittäisi muistaa illalla kirjoitella uudestaan :)

Mitäs minä sanoin...

2005-03-18T16:21:00.000+02:00

... ei minusta ole päivittäin mitään kirjoittelemaan ;) Molempina "välipäivinä" kyllä jotain jutunjuurta olisi ollutkin (en vain enää muista mitä.. se on tämä ide kun jyllää ;) ), mutta ei kiireisenä kotiäitinä joka päivä jouda :P Niin, mies siis oli työreissulla tiistaista torstaihin, ja minä pyöritin yksin tätä 2x2 sirkusta. Pentu oli ihana itsensä; kun ei keskiviikkoaamuna päässyt kello-seitsemän-pissalle, niin olipa ystävällisesti tullut yläkertaan (jonka olisi tarkoitus olla koiravapaavyöhyke) ja käynyt pissalla "vierashuoneen" sänkyyn!!! *grrrr* Siinäpä aloitettiin sitten keskiviikkoaamu pesemällä patjaa (joka asiasta kukkaruukkuun onkin vieläkin ulkona tuulettumassa.. jokohan tuo kohta joutas sisälle??), petari, peitto sekä tyyny ja tietty ne petivaatteet. No, Esikoisesta homma oli oikein mukavaa, ja Vauvakin viihtyi, joten mikäs sitä oli puunatessa.

Ti-ke ja ke-to yönä Esikoisella oli kovia kasvukipuja, ja valitteli pitkin yötä "auts autsautsauts auts, sattuuuuuuu...". Ja kun yksin olin, niin tottakai Vauvakin heräsi näihin valituksiin, ja siinä sitten yritin tissittää toista ja puhallella ja halia toista.. että osasikin olla riittämätön olo :( Vaikka olen aina halunnut useamman kuin yhden lapsen, niin juuri tällaisina öinä tulee mieleen ne hyvät puolet siitä kun on vain yksi lapsi.

Torstai-iltana sitten kävimme kylässä lasten serkun luona, ja kyllä Esikoinen ja serkkunsa L (1v8kk) saavat hurjat menot aikaiseksi :P Esikoinen on serkkunsa kanssa "kuin sisarukset", erittäin rakkaat ja tärkeät toisilleen, mutta samalla pahimmat vihamiehet ja riitapukarit. Serkku-L asuikin ensimmäisen vuotensa Portugalissa, joten silloin he eivät edes tavanneet, mutta kun viime syksynä kotiutuivat, niin sen jälkeen ovat tämän siteen välilleen kasvattaneet. Toki mekin serkku-L:n äidin kanssa olemme hyvät ystävykset, ja miehemme ovat siis veljekset, eli tekemisissä ollaan :) Miehet siis yrittivät katsoa samalla jääkiekko-ottelua, vaihtelevalla menestyksellä. Ja me mammat taas juoruttiin ummet ja lammet ;)

Tänään Esikoinen ei ole suostunut ulos lähtemään, ja en ole viitsinyt nyt pakottakaan noiden kasvukipujen takia. Yleensä kun kuitenkin tykkää ulkoilla, niin arvelen, että tähän haluttomuuteen on oikea syy. Onkin sitten videolta katsonut pariin kertaan kirjastosta lainaamansa Mikko Mallikas ja Milla -videon. Ja niinpä Äitikin on saanut viettää pikku-sunnuntaita, ja olen vieläkin lähes yövaatteissa. Mitäpä noita enää vaihtamaan, kohtahan on jo ilta ja nukkumaanmenoaika ;) Ja kun vielä Mies lupasi käydä kaupassakin. (ah, pitääkin käydä lisäämässä kauppalistaan Fazun keksisuklaata :P~)

Vauva on tänään ollutkin kaikkein virkuin, heräsi aamulla klo9, nukkui aamupäiväunet 12-12.45 ja pitemmille päikyille alkoi vasta kl16, ja jos nyt nukkuisi sen 3h niin jaksaisikin sitten valvoa ilman iltaunia yöunille saakka. Vauvalla on ikää nyt viikkoa vajaa 4kk. Välillä toivon, että Vauva pysyisi aina vauvana, vastasyntyneenä nyyttinä, tissinkäisenä, sylivauvana, pikkuruisena, tiedättehän? Toisinaan taas oikein odotan, että hän kasvaa isommaksi ja osallistuvammaksi. (Joo, joo, luulisihan sitä että yhdestä kerrasta olisi oppinut jotain ;D ) Päätän, että nyt nautin täysin rinnoin (ihan kirjaimellisestikin kun tuli tuota nyyttiä äsken ajateltua) tästä ajasta, mikä on tässä ja nyt! En kaipaa mennyttä, en haaveile tulevasta, elän vauvani kanssa tässä ja nyt. Miten vaikeaa se vain onkaan?

Mitä isot edellä, sitä pienet perässä

2005-03-15T23:03:00.000+02:00

Eli pitihän sitä minunkin alkaa harrastamaan tätä bloggaamista :) Kiitos vaan irkkikamut! Ihan kun koneella ei muuten menisi tarpeeksi aikaa, niin otetaan nyt vielä tälläinen aikasyöppö ohjelmaan. Tosin, itseni tuntien, tämä(kään) innostus tuskin kauaa kestää... Olen sellainen nopeasti kiihtyvä (=innostuva) mut kestävyyttä ei ole alkua pidemmälle. Koitan nyt vakuutella itelleni, että teen tätä itseni vuoksi, kivahan näitä on sitten myöhemmin lueskella :)

Blogin nimestä

Ajoittain tuntuu, että tämä elämä on aikamoista sirkusta ja kirput on lainattu noilta kahdelta isoilta mustilta karvaisilta nelijalkaisilta. Niin, koirat eivät kyllä yhtään helpota sitä fiilistä, että sirkuksessa tässä elellään.. Osaltaan fiiliksestä pitää huolen myös kaksi lasta, Esikoinen 3v ja Vauva 3kk sekä Mies, iso lapsi ja reissutyöläinen. Tälle sivulle sitten yritän kirjoitella elämästämme tässä sirkuksessa.

Kirjastossa, kirppiksellä ja irl

Esikoinen on aivan hullaantunut kirjastoon, siellä pitäisi käydä vaihtamassa lainattuja kirjoja ja videokasetteja harva se päivä. Luvattuna on, että kerrallaan saa lainata kaksi videofilmiä ja pitää kyllä aina huolen, että ne tulee valittua. Täytyy kyllä sanoa Esikoisen hyväksi, että hyvin jo ymmärtää mitä tarkoittaa "kaksi" eikä koskaan ruinaa sen enempää. Videokaseteilla vaan on ikävästi vain viikon laina-aika :( Mutta onneksi netin kautta pystyy uusimaan lainoja, eipä ole kerta eikä kaksi, kun klo23.45 olen ollut uusimassa samoja lainoja kolmatta kertaa..
Tänään palautettiin Esikoisen kanssa Miina ja Manu -kirja, jota hän oli värittänyt. Kirjan nimi oli Miinan ja Manun värikirja, ja Esikoinen reppana luuli että kyseessä on väriTYSkirja ja väritti sieltä pari kuvaa :P Rehellisyys maan perii, joten tokihan tämän kirjastontätille tunnustin ja jouduinpa tästä pari euroa pulittamaan. Siinäpä sitä oli Esikoiselle selittäminen mitä "korvaaminen" tarkoittaa. Vielä illalla nukkumaan mennessä asiasta piti keskustella.

Minä taasen olen hullaantunut kirppareihin, joka viikko on päästävä, mieluusti useamman kerran. Ah, miten ihana niitä pöytiä on penkoa ja etsiä loistavia löytöjä :) Joskus on hyvä reissu, toisinaan huonompi. Tämän päivän reissu saanee arvosanan sinne 7½.. Löysin ihan kivoja juttuja, mutta en mitenkään edullisesti. Tai toki edullisesti uusiin verrattuna, muttei mitenkään "kirppariedullisesti" ;) Viime viikon kipparireissu oli kyllä jo kiitettävä, löysin Vauvalle bodyn, 3 paitaa, oranssit sammarit, kahdet lapaset, rukkaset, kesähatun ja ihkut vaaleanpunaiset kurikset hintaan 4,70e!
Toinen mihin olen koukussa on tuo pirun huuto.net :P Sinne sitä saa uppoamaan rahaa enemmän kun sitä olisi, ja ne postikulut!!! Sitä ei aina jotain ah-niin-ihanaa-ja-tarpeellista huutaessaan muista, että hinta nuosee kummasti kun siihen lisätään postikulut :/

Tänään kirpparilla Esikoinen sai aikaan Kohtauksen, eräästä Teletappi-paidasta. Se kun sattui olemaan Vauvan kokoa ja Esikoinen olisi välttämättä tahtonut sen itselleen. Kun sanoin ettei paita hänelle mahdu millään, niin paidasta tuli tyhmä, tuhma ja vaikka mitä, enkä siltikään olisi saanut ostaa sitä. Hirveän huudon kera se sitten kärryymme kuitenkin päätyi.. *huoh* Näinköhän koskaan uskallan sitä Vauvalle laittaa?

Kävimmepä samalla reissulla eläinkaupasta ostamassa Pennulle (ikää jo 3v, mutta se on aina ja ikuisesti meidän pentu) ruokaa. Parkkeerasin auton aivan eläinkaupan eteen ja aloin etsimään parkkikiekkoa, jota ei tietenkään ole olemassakaan Miehen autossa :/ Kirosin Miestä siinä sitten syvimpään helvettiin, ja tulin sanoneeksi, etten halua sakkoja. Esikoinenhan heti tarrasi tähän sanaan, ja jouduin selittämään parkkikiekon tarkoituksen ja jos sitä ei ole niin saa sakot. Olipa kerrassaan viisas teko! Kohta Esikoinen jo parkuu täyttä kurkkua autossa, että hän ei halua sakkoja, ja kohta tulee poliisit ja vie putkaan, ja isi on tyhmä kun sillä ei ole parkkikiekkoja jne. Onneksi Vauva on tottunut tähän rääyntään, eikä herännyt siitä. Ja toiseksi onneksi, saimme kaipaamamme parkkikiekon eläinkaupasta, joten Esikoinenkin suostui lopettamaan parkumisen ja ulos autosta, jotta saimme Pennulle ruokaa :) Ja näimmepä samalla kun liskoa ruokittiin kädestä *vilun väristyksiä*

Kävipä meillä vielä illemmasta vieraitakin :) Koiratouhuista tuttu kaverini poikansa kanssa, joka on Esikoista viikon nuorempi. Ja onpa tällä kaverilla pian toisen lapsensa laskettu aika :) Pojilla oli kivaa pistäessään kotiamme uuteen uskoon, ja meillä mammoilla juorutessa ja kahvitellessamme :)

Niin, ja olinpa tänään tyytyväinen nettiyhteyden palveluntarjoajaan (sitä ei kovin usein tapahdu!). Heti aamusta joku soitti heiltäpäin minulle ja oli aidosti kiinnostunut, ettei yhteytemme toimi. Ja osaava heppu olikin, sillä keksi paikallistaa syyn modeemiin. Eikä aikaakaan kun korjaaja jo kolkutteli oven takana ja sai kun saikin modeemin korjattua :))

Eli nyt kun yhteyskin pelaa, niin mikäs tänne blogiinkin on kirjoitellessa, vaikka sitten näitä jonninjoutavia jorinoita romaaniksi asti ;)