Pitkää perjantaita
Niin vain pitkäperjantai vaihtui jo lankalauantaiksi. Eipä tuo perjantai niin pitkä ollut, vaikka hyvinkin olisi voinut..
Aamulla heti yhdeksän jälkeen jätkät tuli noutamaan Miehen "polttareihin". Hääpäivä kyllä oli jo tammikuussa, mutta kun salassa naimisiin karattiin, niin polttarit joutuivat viettämään jälkikäteen. Itseasiassa kyseessä oli neljän (4) kaverin yhteispolttarit, kaikki salaa naimisiin karanneita. Miten niin menemme-salaa-naimisiin-buumi?? Kovasti uhkailivat, jotta palauttavat Miehen vasta maanantaina, toivoisin kuitenkin hieman aiempaa kotiutumista... Mies kyllä teki taktisen, ja jätti puhelimensa kotiin :/ Ei voi akka soitella ja viestitellä missä Mies luuraa ;)
Niinpä kun oltiin saatu Mies jaloista pyörimästä, niin lähdimme ulkoilemaan. Puolitoista tuntia vierähti huomaamatta tuolla keväisessä säässä. Aivan ihana loskakeli :) Esikoisellakin oli niin ihanaa lotrata vesilätäköissä, ja ai että hän oli iloinen kun sai pistää kevätvaatteet päälle. Kurarukkasista meinasi vähän kriisinpoikasta pukata (nytkö se jo alkaa??), mutta onneksi sain taivuteltua laittamaan ne käteen ilman suurempaa raivaria. Ulkoilusää oli siis aamupäivällä mitä mainioin, 7 astetta lämmintä!!
Vaikka kevään (ja kesän) tulo onkin ihanaa, niin on tässä ne ikävätkin puolensa. Vai miltä luulette kahden suuren pitkäkarvaisen koiran näyttävän keväisen ulkoilulenkin päätteeksi?? Siinä on viemäri (ja emäntä) tiukoilla, kun joka ulkoilun jälkeen pesee rekut :P Ja kun pelkkä vedellä huuhtelu ei auta mitään, pakko puunata ja jynssätä pesuaineiden kera. Siinä ulkoilumotivaatioa kärsii, kun tietää, että jokaisen ulkoilun jälkeen pesuun ja kuivatukseen pyörähtää helposti tuntikin..
Ulkoilun jälkeen teimme vähän palasta Esikoisen kanssa, ja veinpä hänet sitten päiväunille. Pitkiin aikoihin Esikoinen ei enää ole päiväunia nukkunut, paitsi sillon jos illalla on enemmän puuhaa tiedossa. Jos nukkuu vaikka 45min päiväunet, niin se tarkoittaa että illalla on turha ennen puoltayötä ehdotella treffejä nukkumatin kanssa. Mutta jos ei nuku, niin sitten ilta menee herkästi kiukutellessa. Vaikeaa tasapainoilua lapsen parhaan ja vanhempien hermojen välillä.
Edellisen yön kukkumisen jälkeen olin itsekin ihan väsy, mutta kun Vauva nukkui ulkona vaunuissa, niin eipä ollut toivettakaan jäädä sänkyyn Esikoisen kaveriksi. Ja tokihan juuri kun Esikoinen nukahti, heräsi vauva. No, hyvät unet tuli Vauvalle kuitenkin, 2,5h. Otin Vauvan vaunuista ja hänpä känkkäs vielä unikäninää, joten lykkäsin tissin suuhun. Ja avot, siinä tissillä roikkuen, ja itse torkkuen ja elokuvaa katsellen, vietimme vielä 1,5h sohvalla :)
Päiväunien jälkeen tulikin lasten L-serkku kylään, ja meno oli taasen vauhdikasta. Illasta vielä lähdimme käymään koko porukalla N- ja J-serkkujen luona kylässä, ja siellä tosiaan oli vipinää kun neljä pientä pisti talon sisustusta uusiksi :) N- ja J-serkkujenkin äiti odottaa vauvaa, joten ensi kesänä sitten serkuksia on jo seitsemän. Huh-huh, missähän sitä sitten voidaan enää kimpassa kokoontua, alkaa tilat (vanhempien hermoista puhumattakaan) käydä pieniksi ;)
Pari tuntisen jälkeen lähdimme takaisin meille, ja L-serkku jäi äitinsä kanssa kylään. Iltapuuhien jälkeen lapset unille ja mammat alakertaan juoruilemaan ja huovuttamaan :) Huovutukseen innostuimme joulunaikaan, ja nyt ostimme keltaista ja oranssia villaa ja huovutimme pannunaluset. Niistä tuli ihan kivat, vaikka itse sanonkin :) Villaa jäi vielä reilusti yli, joten siitä saa vielä monet aluset. Pohdinkin, jos jaksaisi Esikoisen kanssa huovuttaa vaikka Mummolle pannunalusen äitienpäivälahjaksi.. Joulunaikaan Esikoinen huovutti itselleen hienon punaisen pallon. Ja voi sitä huovutuksen riemua, kun sai luvan kanssa läträtä vedellä ja saippualla, saati sitten kun pallo valmistui, ihan oma tekemä. Se pallo pitikin saada useana yönä viereen.
Ostin siis eilen villoja ostaessa myös liukuvärjättyä (oranssi-keltaista) hahtuvalankaa. Siitä haaveilen neulovani Vauvalle tossut, tumput ja myssyn kevääksi. Saa nähdä joko ensi syksynä saan ne sitten Vauvan ylle ;)
Minulla onkin nyt menossa joku ihmeellinen keltainen-oranssi kausi, kai se on tämä kevät joka saa mielen keltaiseksi :)) Tahtoisin keltaiset verhot, uudet tapetit olohuoneeseen, keltaiset tietty, keltaisia vaatteita, keltaista keltaista keltaista. Myös oranssi ja limenvihreä hyväksytään. No, nyt on sitten kelta-oranssi pannunalunen, alku sekin ;)
L-serkku ja äitinsä saivat isin (hänkin oli näitten polttareiden yksi juhlakalu) kiinni, ja isi tahtoi jo kotiin, joten eivät jääneetkään yöksi vaan lähtivät ajelemaan kotia kohti. Kylläpä tuli oikein haikea fiilis.. Jotenkin siitä, että jäin ihan yksin, vaikka just päivällä olin aatellu, et oispa ihana olla ilta yksin pitkästä aikaa, toisaalta siitä, että hänen miehensä luovutti jo ja kotiutui, entä jos oma Mies viihtyy rilluttelemassa maanantaille saakka?? Miksei sekin jo voisi tulla kotiin? Lähdettäisi Appi-ukon mökille viettämään pääsiäistä kun kutsukin kerran kävi.
No mutta enhän minä yksin ole, taidan napata tuon Vauvan tuosta kainaloon ja hipsiä yläkertaan Esikoisen vieren nukkumaan :) Josko aamulla sitten olisi jo pirteämpi mieli.