Vauvantuoksua

Tänään vihdoin saimme sukuun uuden jäsenen, kun Käly pyöräytti maailmaan komean (toki en häntä ole vielä nähnyt, mutta tietysti hän on komea) poikalapsen :`) Kyllä ihan tuli tippa linssiin kun uutisen kuulin, niin onnellinen olen heidän puolestaan *niisk* Ja toki vähän kadekin, kuten aina vauvauutisista. Juuri jollain on ollut pieni, kinainen, verinen möykky vatsan päällä tutustumassa maailmaan, raotellut varovasti silmiään, ja hamunnut ahnaasti pienellä suullaan rintaa, tehnyt sen, minkä vauvat ovat tehneet vuosituhansien ajan, sen mikä on edellytys elämän säilymiseen (tai ainekin joskus ollut). Sitä tuoksua. Sitä herkkyyttä. Miten aika voikaan pysähtyä..

Palan halusta nähdä tämän uuden tulokkaan, saada syliini (melkein) vastasyntynyt. Ja huomata, että minulla on "enää" jättiläis-vauva ;)

Lapsia kolme

L-serkku onkin ollut meillä nyt pari päivää hoidossa, kun äiti ja isi on kuopusta ollut synnyttämässä. Ja voi jee tätä menoa ja meininkiä, minkä serkukset saa aikaan :P Eilisen malttoivat kohtuu rauhallisesti leikkiä, ja nukkumaankin sain heidät ihan hyvin (tosin nukahdin siihen puuhaan itsekin), mutta tänään kun päiväunet jäi välistä on meno ollut välillä ihan vallatonta. Portaiden portti on säleinä, vessapaperirulla silputtuna yläkerran vessassa, pari lelua hajotettu, L-serkun silmä punoittaa (kun Esikoinen ampui suoraan siihen uudella vesipyssyllä), molempien vaatekerta on aivan jugurtissa, kun intoutuivat jugurttisotasille sillä välin kun hain Vauvan ulkoa nukkumasta... siinä nyt muutamia mainitakseni (onneksi on pahapaha ide, niin ei muista mitä aamupäivästä, eilisestä nyt puhumattakaan, tapahtui ;) )

Mutta kaikesta tästä huolimatta, haluni kolmanteen lapseen ei ainekaan hiipunut. Kyllä on ollut "helppoja" päiviä, kun lapsilla on seuraa toisistaan. Alan pikkuhiljaa uskoa Kotikarusellin Supermutsia siinä, että sitä helpompaa elämä on mitä enemmän on lapsia ;) Tokihan nämä kaksi päivää kolmen lapsen kanssa on olleet työntäyteisiä, yksi on kuitenkin vieras, eikä kuulu siis meidän "rutiineihin". Mutta miten he viihtyvät yhdessä (no, kukapa lapsi ei tuhotessaan puoli omaisuutta??)! Ja hiphei, pakko tunnustaa, että näköjään mitä enemmän lapsia talossa, sitä enemmän sitä ennättää tehdä. Esikoisen vauva-aikaan ennätti hädin tuskin syömään, tai käymään vessassa, suihkussa käyminen nyt oli ihan ufo ajatuskin. Kahden lapsen kanssa nämä hoituu kuin ohimennen, samoin muutama muukin puuha. Mutta kun talossa oli kolme lasta, olen tänään pessyt pyykkiä, ripustanut ne kuivumaan, leikannut ulkona pari pensasta ja haravoinut, imuroinut, luutunnut, laittanut ruokaa, kouluttanut koiraa ja jopa lukenut lehtiä ja miettinyt mitähän seuraavaksi tekisi!! :O

Varpajaiset

Mies on tietysti parasta aikaa viettämässä varpajaisia. Mitenkä idiootti keksintö moiset pippalot ovatkaan? Selvästi miesten tekosia! Mitä niin erikoista nuo miehet nyt ovat tehneet, että ansaitsevat vapaa illan, mukavan seuran ja runsaiden antimien kera? Miksi naisia, äitejä, ei juhlita? Mikseivät he saa vaihtaa vapaalle? Uskaltaisin väittää, että naiset tässä lapsenteko urakassa ovat suurimman työn tehneet (lynkatkaa pois vaan). Nih.

Mutta tunnustettakoon, kyllä minä miljoona kertaa mielummin nuuskin vauvantuoksua pienestä päästä, ja katselen tuhisevaa nyyttiä rinnalla, kun öriseviä humalaisia savuisessa kapakassa :)

Nyt minun pieni nyyttini kaipaa rinnalle. Ja vaikkei ihan vastasyntynyt enää olekaan, taidanpa hetken katsella yölampun valossa Vauvaani, kun hän ahnaasti imee itseensä elämän eliksiiriä ja nuuskuttaa tuosta päälaelta, siinä on vielä vauvantuoksua jälellä :`)

Tavallista arkea

Esikoisella oli tänään oikea aktiivipäivä. Ensin aamulla kiikutin hänet leikkikouluun, ihan kahdeksaksi emme ennättäneet, olisiko oltu kakskyt yli perillä. Venähti tuo lähtö, kun Esikoinen valitteli mahaansa. Pohdin siinä sitten viedäkö vai jäädäänkö kotiin päiväksi, mutta kun sai suolen toimimaan, niin ei sitten enää koskenutkaan, joten menoksi. Leikkikoulussa heillä oli ulkoilupäivä, elikkäs olivat olleet 9-12 ulkona, vain syömässä käyneet pikaisesti välillä.
Kotona Esikoinen ennätti käydä syömässä, kun Mummo jo tuli hakemaan häntä pyöräretkelle. Minun pieni Esikoiseni oli polkenut 2km pyörällä kirjastoon! Olen ihan äimänä, ja tavattoman ylpeä hänestä :) Mummon kanssa olivat sitten ulkoilleet (lisempääkin) ja lukeneet kirjastosta lainaamiaan kirjoja, ja pyöräilivätpä vielä takaisin kotiin seitsemän hujakoissa. Esikoinen oli kyllä niiin väsynyt, että simahti yöunille jo kahdeksalta.

Mitä minä sitten olen puuhaillut koko päivän kun olen ollut vain yhden lapsen kanssa? Kaikki tietty luulee, että todo-listani on ihan tyhjä nyt? E-hei, minä en ole tehnyt yhtään mitään, siis mitään normaalista poikkeavaa. Aamusta lenkitin koirat, käytiin kaupassa, laitoin ruokaa ja pikaisesti imuroin keskeltä lattioita, mutta kun Esikoinen lähti Mummon kanssa, en sen jälkeen saanut mitään aikaiseksi. Vauva kitisi ja känkkäs, ja vaati sylittely ja leikittämistä. Koko aikana nukkui vain puolen tunnin pätkän :P Niin, tuli samanlainen fiilis kun Esikoisen vauva-aikana, hyvä kun vessassa ennätti käydä kun vauva työllisti ;)

J-ukki kävi eilen moikkaamassa meitä, uudella moottoripyörällään. Kaikkea se viidenkympin villitys noille miehille tekeekin ;) No, myönnettäköön nyt, oli se pyörä hieno. Ja Ukki sen selässä niin onnellinen ja tyytyväinen, vihdoin sai toteutettua unelmansa, että enpä minäkään voi olla kuin iloinen että hän sen osti. Toivottavasti ajelee varovasti, ja muut tienkäyttäjät myös!

Ja mitä tulee tuohon Todoon, joka tuli mainittua, niin ei siellä vielä kovin montaa raksia ole :P Uusia hommia kyllä olen keksinyt taasen kymmeniä.. Mutta ne tehdyt:
[x] postita huuto.netissä myymät kamat (ja posti rikastuu taas :P)
[x] muista anoa TOKO
[x] ano Kelalta Esikoisen hoitoon yksityisen hoidon tukea
Siinäpä ne, eli pakolliset toimet tehty, muut odottaa aikaa parempaa...

p.s. Mainittakoon täällä vielä niistä vauvauutisista, odottelen niitä edelleen. Sunnuntain olivat pitäneet käynnistyksessä taukoa. Maanantaina jatkoivat laihoin tuloksin, mutta yöllä sitten oli alkanut supistelemaan joskus kolmen maissa... ja jatkuu edelleen. Odottelemme. Vaikkakin malttamattomana.

Reissumies ja koirakoulua

Viikolla sain taas muistutuksen siitä, millaista elämämme tulee olemaan ensi viikosta lähtien taasen useamman kuukauden ajan; Mies oli tiistaista torstaihin työreissussa. Maanantaina hän taas pakkaa kimpsut ja kampsut työreissulle, palatakseen vasta torstaina takaisin. Toukokuun alusta tahti on sitten ma-pe toisella puolen Suomea, kesäkuussa ei tule edes viikonloppuisin kotia, heinäkuusta ei tiedä vielä kukaan. Sellaista se on, kun on rakastunut, ja elämänkumppanikseen reissumiehen valinnut.

Pahimpaan aikaan, kun useamman kuukauden on ollut näkemättä Miestä, ja hoitanut kaiken yksin, sitä ei aina jaksa valitukseltaan muistaa, että itsepä olen tämän elämän valinnut. Mies tykkää reissuhommista, vaihtuvista projekteista ja haasteista, mikä minä olen hänen unelma-ammattinsa eteen astumaan? En mikään, enkä kukaan. Toki toivon, että jonain päivänä reissutyö vaihtuisi 8-16 konttorityöksi, vaikka enpä kyllä voi kuvitella Miehelleni sellaista työtä. Mutta sitä odotellessa, tulee seuraavien kuukausien aikana blogini tursuamaan valitusta miten kaikki on hankalaa ja raskasta ja vaikeaa, kestäkää tai skipatkaa ;)

Koirakoulua

Tänään sitten pääsin pitkästä pitkästä aikaa rakkaan harrastukseni pariin :) Olin koko päivän tokon tehovalmennuskurssilla, vain kuunteluoppilaana tosin. Vaikka itse koulutuksen annista nyt ei niin hirveesti jäänytkään mieleen, niin olipa ihana nähdä kaikkia kavereita ja juoruta heidän kanssaan. Vauva oli mukanani, ja olipa hän kiltti ;) No joo, viihtyi siis yllättävän hyvin, ja taisipa ulkoilma väsyttää pikkuista, kun nukkui paljon enemmän kuin normaalina päivänä.
Hieman alkoi harmittamaan, etten omaa Pentuani kurssille ilmoittanut, kun toisten kouluttamista katselin. Mutta ollakseni realistinen tiedän, että niin oli parasta. Suotta olisin keneltäkään toiselta paikkaa vienyt, kun en ole omaa koiraani yli puoleen vuoteen kouluttanut. Ensin ison mahan kanssa se oli mahdotonta, ja sitten ei into eikä mahdollisuudet riittänyt Vauvan syntymän jälkeen. Ja valitettavasti Pentu kuuluu niihin sesseihin, joita pitäisi kouluttaa useita kertoja viikossa, jotta tatsi hommaan säilyisi.
Se pieni liekki koiran koulutusta kohtaan sisälläni kuitenkin sai uutta puhtia, ja todo-listaan on nyt lisätty joka päiväksi pieni koiran koulutustuokio. Tokon treenaaminen kun ei montaa minuuttia päivästä vie, ja sen voi hoitaa vaikka tuolla keittiönnurkassa.. Jos salaiseksi haaveeksi ottaisi, että tänä kesänä me suoritamme sen voittajaluokan.

p.s. Piakkoin toivottavasti saan kirjoitella tänne lisää vauvauutisia, kälyn synnytystä on tänään alettu käynnistellä.. Hänellä on ollut ongelmia verenpaineen kanssa pari viikkoa, ja keskiviikkona hän joutui osastolle makoilemaan. Monta päivää ihmettelimme miksei synnytystä käynnistetä, ja tänään kun olivat saaneet paineet hallintaan alkoi käynnistely kohdunsuulle laitettavilla kapseleilla. Toivon pikkuisen pikaista syntymistä :)

p.p.s. Yhdet vauvauutiset on jäänyt kirjaamatta, 15.4. kaverini M sai pienen pojan :) Ihanaa, pikkuinen prinssi, jota pääsen ensi viikolla nuuskuttamaan :`)

Vanhojen kaivelua

Tyhmästä päästä kärsii kaikki..

Olen muutamana iltana yrittänyt kirjoitella blogiin, mutta jouduinpa minäkin tutustumaan tähän kaikkien tuntemaan, parjattuun Veijoon. En siis ole edes etusivulle päässyt, kun Veijo on jo kurvannut takavasemmalta. Mutta onneksi on irkki ja siellä ihania ihmisiä, sen kun taas suuni aukaisin ja valitin asiasta, niin johan alkoi homma toimimaan :) Kaunis kiitos Kaleidoskooppi!

Irkki on kyllä suuri pelastajani, mitä irkissä ei tiedetä, sitä ei tarvitse tietää. Sieltä löytyy mikrotukihenkilöitä (jotka esim. osasi vääntää rautalangasta miten tähän tekstiin lisätään linkkejä), ruuanlaiton eksperttejä (kuten nyt vaikkapa Langankierteen Iona), on kasvatuksen ammattilaisia, vertaistukea imetykseen, kestovaippailuun, odotukseen, synnytykseen, äitiyteen, siihen kaikista haastavimpaan, ja ihan kaikkeen mihin vain voi kuvitella. On niin ihanaa, kun aina joku tietää, mihin tahansa kysymykseen vastauksen. Kyllä olisin niin paljon tyhmempi, ja tekisin asioita huomattavasti vaikeammin, jos ei olisi irkkiä, ja ennen kaikkea noita irkkikamuja :) Miten ihmeessä sitä ennen on tullut toimeen? :o

Vihdoin asiaan ;)

Eli viime viikolla tuli sitten pari kestovaippatilausta, toinen Irlannista saakka. On se vain kumma mikä rosvo tuo Suomen postilaitos on, Irlannista tulee vaipat huomattavasti halvemmilla postikuluilla postilaatikkoon kun Jäppilästä :/ Niin, vaippoja siis tuli, 6 Fuzzi-Bunzia, vaaleanpunaisia, punaisia ja ötökkä-kuosillisia, ah ne on niin ihkuja :)))) Sitten toisessa tilauksessa tuli Kissaluvs Contoureja, ja ne on myös ihaniaihaniaihania, miten ne voikin olla niin pehmeitä? Ja tuntuu hyvin imevän, ja paketista tulee tosi pieni esim. Bumpyn kuoren kanssa.

Esikoisen vauva-aikaan en siis tienny kestovaippailusta yhtään mitään (en nimittäin irkannut vielä siihen aikaan ;) ), olin toki kuullut asiasta, mutta pidin sitä Omituisten hommana, kuka hullu nyt tieten tahtoen käyttää kangasvaippoja ja pesee niitä, kun littania selluloosaviritelmiäkin on kaupan? Vaan niinpä aikani irkattua minäkin taivuin kokeilemaan. En voinut uskoa, että jotkut villahousut pitää pissan niin, ettei vaatteet kastu, eihän sellainen ole mahdollista! Vaan niinpä sain nekin ennakkoluulot heittää romukoppaan, paremminhan villahousut piti kun kertisvaippa. Esikoinen siis vain yökestoili.

Vauvan odotusaikana kiinnostus kestovaippailuun vain kasvoi, mutta päättämättömyys iski. Miten voin ikinä kuunaan osata valita niistä kaikista vaihtoehdoista ne meille sopivimmat? No, lukemalla en mitenkään, kokeilemallahan asia selviää! Olen kyllä ihan ihmehyypiö, en ala kokeilemaan mitään, kaikkeen pitäisi olla valmis ajatus miten homma toimii parhaiten :P (kasvun paikka)

Vauvan kanssa kestoilu alkoi hitaasti, vaippoja oli vain muutama enkä kunnolla päässyt sinuiksi niiden kanssa. Paketit oli jotenkin tosi isoja, mitä vierastin, ja vierastan edelleen. En kyllä ihan niin rajusti kun Mies, joka ihmettelee miten Vauva koskaan voi oppia liikkumaan, jos sillä pidetään kestoja :P Mitenhän hän kuvittelee itse oppineensa koskaan liikkumaan? Nyt kuitenkin kun Vauva on jo vähän isompi, eikä vaippapaketit näin ollen ole suhteettoman suuria, ja olen saanut tilattua lisävahvistusta vaippakaappiin, olemme päässeet päiväkestoiluun. Jahka yksi tilaus, jossa pitäisi olla imuja, saapuu, kokeilemme myös yökestoilua :) Tosin, vielä vaippoja on verrattain vähän eli melki joka päivä saisi pyörittää koneellisen, vähintään joka toinen päivä. Siispä pitänee tilata lisää vaippoja ;) Enää ei kyllä Miehelle pysty perustelemaan tätä kestoilua taloudellisuudella... ;) Ellei sitten hurahda, hur-hur, tuohon tsi-vaippojen maailmaan.. Irkissä kun leviää tämäkin tauti kulovalkean tavoin.

Luokkakokous

Lauantaina oli lukion luokkakokous. Olin siellä Vauvan kanssa, häntä kun ei vielä voi hoitoon jättää, kun on täysimetyksellä. Miehelle olisin siksi pariksi tunniksi voinut jättää, mutta kun Mies sattui olemaan lukiossa samalla luokalla, niin eipä sekään onnistunut. No, Vauva oli herttainen ja nukkui melki koko kolme tuntisen minkä kokouksessa olin. Esikoinen oli isotädillä hoidossa.

Oli todella jännä nähdä entisiä luokkatovereita, joista suurinta osaa ei ollut nähnyt 10 vuoteen. Siis todella, kymmeneen vuoteen!! Ja samalla huomata, etteipä sitä juurikaan olla muututtu. Ihmiset tunnisti, paitsi ulkonäöstä myös jutuista, ihan oli jokainen oma ittensä :) Hauska oli kuulla, minne kenenkin tie oli vienyt näinä kymmenenä vuotena. Oli maailmanmatkaajia, ja kotikonnuilla (kuten itsekin) pysyneitä sekä paluumuuttajia. Oli menestyneitä konsultteja, kirurgeja, terveydenhoitajia, kotiäitejä (minä! minä!), esittäjiä ja syrjäänvetäytyjiä, ja toki monta insinööriä (Mies) :) Hassua oli se, että ne lukiossa parhaiten menestyneet, eivät olleetkaan niitä parhaiten työelämässä menestyneitä. Tai, tokihan jotkut olivat, mutta jotkut niistä vitosen-kutosen oppilaistakin oli hyvissä asemissa ammateissaan.

Yllättävän harva oli vielä äiti tai isä. Tosin eihän tässä vielä vanhoja olla (no eipä!), ehkä 10 vuoden päästä pidettävässä kokouksessa sitten suurin osa jo? :) Ikäviä uutisiakin kuului, eräs luokkatoverini, yläasteelta asti jo ystäväni, oli kuollut, syömishäiriöön :`( Uskomatonta, miten sokea sitä osaakaan olla. Hän oli todella pieni ja laiha tyttö, mutta en koskaan, en koskaan edes ajatellut, että laihuus olisi sairauksen seurausta. Miten sinisilmäinen ja sokea sitä voikaan olla.. Kyllä järkytti, että joku luokkatovereistani oli jo tullut maallisen vaelluksensa päätepisteeseen.

Mitä tulee siihen, että kuusi vuotta olin ollut hänen ystävänsä, enkä tiennyt poismenosta mitään. Niin, en ole kehenkään lukioaikaiseen ystävääni pitänyt yhteyttä. Silloin alussa sitä muutamia kertoja tapailtiin, soiteltiin, kirjoiteltiin, mutta sitten uusien tuulien puhaltaessa itse kullekin yhteydenpito väheni ja hiipui. Miten sitä onkaan niin saamaton, ettei edes ystävyyssuhteistaan saa pidettyä huolta, sillä ilman vaalimistahan ne eivät säily.

Josko näiden ystävien kanssa nyt saataisi pidettyä vähän paremmin yhteyttä, ja nähdä usemmin. Paljon olisin nimittäin muisteltavaa, ja miksei toisistamme uutta opittavaakin :) Heidän seurassaan viihtyi edelleen yhtä hyvin kuin 10 vuotta sitten.

Synttäreitä, vauvauutisia ja ääliö-mies

Viikonloppukin oli ja meni. Perjantai-iltana kävimme Vauvan kummien tyttären 12-vuotissynttäreillä. Oikeasti synttärit olivat vasta lauantaina, mutta kun meillä oli silloin Appi-ukon 55-vuotissynttärit, niin kävimme jo etukäteen. Lauantaina siis olimme mökillä viettämässä Appi-ukon synttäreitä. Mökillä käytiin vielä jäällä, paistettiin makkaraa, miehet teki puusavottaa ja naiset juorusi. Koirat oli onnensa kukkuloilla saadessaan painaa pitkin metsikköä ja jäätä villeinä ja vapaina :) Kyllä oli rekut väsyneitä kun lähdimme kotimatkalle, ja koko illan kotona.

Sunnuntaina sain ihanan tekstiviestin, kaverin tyttö on syntynyt :`)) Täsmällinen tyttö, syntyi juuri laskettuna päivänä. Paljon, paljon ONNEA tuoreille vanhemmille pikku-prinsessasta :)

Mies on ÄÄLIÖ!!

Sunnuntain saldo
1) Mies oli Esikoisen kanssa uimahallissa ja tavanneet yhden minun kerho/hiekkalaatikkotuttuni. Mies oli sitten puhunut läpiä päänsä, joo, kyllä Esikoinen kävi vauvauinnissa (no ei tasan käyny!), joo, englanninkielinen leikkikouluu maksaa x euroa (no tasan maksaa noin 2x euroa) ja mitähän muuta mitä mulle ei enää kerrottu :P
2) Vei Esikoisen kattoo tähti-showta, mutta Esikoinen pelkäsi pimeässä ja joutuivat lähtemään pois heti alkuunsa -> Mies siitä suuttumaan Esikoiselle!
3) Mies siivosi lauantaina, ja oli heittänyt rakkaan Avent-rintapumpustani venttiilin roskiin. Kivahan se on että siivoaa, mutta tarviiko sitä nyt tarpeellista heittää roskiin? Ja varsinkin, kun tämä oli jo _toinen_ venttiili minkä linkas mäkeen, luulis että ois kerrasta oppinut ettei niin kannata tehdä.
4) Mies kuvitteli voivansa pompottaa minua, hän menee Esikoisen kanssa ulos, eiku mene sittenkin sinä, no eiku hän, no eiku sinä, no..... Joopa joo, riitahan siitäkin tuli :/
5) Jätti Vauvan yksin ulos nukkumaan ilman itkuhälytintä (sisälle ei tosiaankaan kuulu ellei ole ihan tuossa ikkunan alla ja ikkuna auki, jota ei kumpaakaan siis ollut).
6) Ärsyttääkseen lisää, antoi Esikoiselle suklaata vaikkei ollut karkkipäivä (ja onnistui siinä).
7) Ihan vaan oli olemassa.

Tänään sitten lähti viemään Esikoista leikkikouluun, ja kohta tuleevat takaisin. Esikoinen ei ollut halunnut jäädä, joten Mies toi sen takas kotiin... *huokaus* Oli päässeet sisälle asti, ottanut Esikoiselta ulkovaatteet pois ja kun olivat olleet menossa huoneeseen oli Esikoisella tullut stoppi. Siispä vaatteet päälle, autoon ja kotiin. Ei ollut edes kellekään sanonut mitään, siis Tädeille. Soittelin sitten perään, ettei Joonas tule tänään.. Noloa!

Kasvatuspohdintoja

Ymmärrän kyllä Miehen turhautumista, itse olen käynyt läpi samoja tunteita, syksyllä kun Esikoinen ei halunnut jatkaa muskarissa. Yrität järjestää Esikoiselle jotain kivaa, niin toinen ei tykkää, parkuu vailla rajaa ettei halua sitä tätä tai tuota. Olisi vain kotona ja puuhastelisi täällä, se on raivostuttavaa, kun itse haluaisi mennä ja tehdä vaikka mitä! Mutta, se on Esikoinen, ja hänellä on oikeus olla sellainen kun on. Miten voikin olla niin vaikeaa hyväksyä hänet sellaisena kuin hän on?? Ja olla tekemättä sitä klassista virhettä, että lapsen pitää tehdä se kaikki mistä itse haaveilee ja itseltä jäi tekemättä....

Kovasti pisti tänään taas mietityttämään, onko leikkikoulu oikea ratkaisu, tänäähän Esikoinen ei halunnut sinne. Toisaalta, eihän sitä aikuisiakaan joka päivä huvita kaikki, onko se riittävää syy lopettaa? Pitääkö tästä vain mennä yli vai lopettaa? Kumpi olisi lapsen kannalta järkevintä? Miksi kaikki on niin pirun vaikeaa??? Mä tahtoisin sellasen opaskirjan, missä sanotaan mitä pitää milloinkin tehdä, ja se olisi se yksi ja ainut totuus :P

Ja miten vaikeaa, ja parisuhdetta rasittavaa, onkaan, kun olemme Miehen kanssa ihan eri linjoilla lapsen kasvatuksen suhteen *huoh* Mies on curling-vanhempi (luin artikkelin Pirkasta ja sain nimen tälle "metodille"). Esikoinen siis pompottaa Miestä 6-0 mennen tullen silmät kiinni ja kädet sidottuna. Minä taas joudun olemaan turhan tiukkis, kun mielestäni nyt jotain rajaa pitää olla. Ei ole kiva olla se pahis :P Mutta kun kaikkea ei voi saada tässä maailmassa, ja uskon, että se on hyvä oppia jo pienestä pitäen. Vaan mistäpä minä voin sanoa, että minä olen oikeassa, ihan yhtä hyvin se Mies voi olla oikeassa... Rasittavaa vain olla molemmat oikeassa, ja näkemykset niin kaukana toisistaan *huokaus taas*

ToDo ja pohdintoja

ToDo-listani näyttää nyt tällaiselta, ei se vieläkään valmis ole, koko ajan muistan jotain lisää mitä pitää muistaa tehdä

[ ] ikkunoiden pesu (syksyllä kun himpura jäi pesemättä..)
[ ] kirppistavaroiden kerääminen
[ ] ... ja niiden vienti kirpparille (mieluusti ennen ku mies lähtee reissuhommiin)
[ ] postita huuto.netissä myymät kamat (ja posti rikastuu taas :P)
[ ] kuvaa ja lisää huuto.nettiin lisää myytäviä kohteita
[ ] siivoa vaatehuone
[ ] laatikoi lasten pienet vaatteet jotka aiot säilyttää
[ ] valokuvat kansioihin
[ ] ... ja kun se on tehty niin uusien tilaus
[ ] tilaa kesäksi amppelikirsikkatomaatteja ja -mansikoita pihalle
[ ] selvitä mistä saa reilun nyrkin kokoisia kiviä talon vierustalle
[ ] ... ja hommaa niitä
[ ] hommaa pihalle hiekkalaatikko (ja leikkimökki?)
[ ] muista anoa TOKO
[ ] ano Kelalta Esikoisen hoitoon yksityisen hoidon tukea
[ ] ompele yläkertaan uudet verhot
[ ] tee vihdoin ja viimein se kasvatustieteen appro :P

Siinäpä sitä näin alkuun :P

Vauvakirja

Tänään sain sätkyn, ja täyttelin Vauvan vauvakirjaa. Kylläpä osaa olla huono omatunto, miten vähän sinne on tullut juttuja laitettua ylös. En edes muista tarkkaa päivää milloin Vauva ensimmäistä kertaa nauraa hekotti ääneen, tai imi peukkuaan, tai leikki käsillään, ensimmäiset viikot on myös hämärän peitossa, olisi silloin heti pitänyt laittaa tapahtumia ylös :( Esikoisen kirja on näiltä osin paljon tarkempaan täytetty..
Mistä sitten innostus tänään alkaa täyttelemään kirjaa? No, kun Vauva kääntyi tänään ekaa kertaa selältään masulleen, minun Vauvani kasvaa ja kehittyy :`) Olin ihan varma, että seuraavaa kääntymistä saadaan odottaa, kuten Esikoisella aikoinaan, mutta mitä vielä. Kun kerta jonkun taidon oppii, niin sitten sitä aletaan urakalla harrastamaan.

Lapsiluvusta

Tulipa sitten mieleeni kirjailla ajatuksia tästäkin, kun erään ystäväni kanssa asiasta mailailtiin tänään. Minulle on aina ollut selvääkin selvempää, että lapsia haluan enemmän kuin yhden. Itse olen ainokainen, eikä se ole kivaa. Oikeasti olisi niin mukavaa jos olisi sisaruksia. Kaipaan heitä, vaikkei heitä ole olemassakaan. Tuntuu, että olen jäänyt paljosta paitsi. Olen vihainen vanhemmilleni, ettei lapsillani ole tätiä eikä eno(j)a. Eikä minulla siskoa kehen voisi luottaa ja turvata elämän karikoissa, ja jonka kanssa jakaa suurimmat riemut. Sisko (tai veli) olisi kuitenkin sisarus, kaverit on sitten erikseen.. Vaikka mistäpä sitä tietää, olisiko sisarusten kanssa missään väleissä, onko siis oikeasti parempi, ettei heitä ole?
Mies taas olisi ihan tyytyväinen yhteen lapseen, hän pelkää ettei osaa jakaa huomiotaan ja rakkauttaan useammalle, ettei kukaan jää vähemmälle kuin toinen. Heillä kotona oli vähän tällainen tilanne, kolmen sisaruksen perheessä, esikoinen jäi vähemmälle kun kaksoset vei kaiken ajan ja tarmon vanhemmilta.
Esikoinen sai alkunsa melkein varkain, en edes uskaltanut silloin vielä toivoa olevani raskaana. Kakkosta sitten saimmekin tekemällä tehdä, minä kun tasan kuulun niihin joilla imetys ehkäisee tehokkaasti. Pienempi ikäero oli toiveissa, mutta kun ei luoja suonut niin ei. Teki kipeää pelätä kuukausi kuukaudelta enemmän, etten oikeasti voi saada yhtä lasta enemmän. Ilo olikin ylimmillään kun testi näytti plussaa. Ikävä kyllä se ilo oli lyhytaikainen, raskaus keskeytyi viikolla 6. Vaikka keskenmeno tekikin kipeää, se oli tavallaan helpotus, minä voin edelleen tulla raskaaksi. Ja pian olinkin uudestaan, siitä tuloksena Vauva :)
Olen "aina" haaveillut kolmesta lapsesta, mutta nyt tuntuu hyvältä nämä kaksi. Jotenkin täydelliseltä, jotenkin sellaiselta että tämä tässä on nyt meidän perhe eikä meitä puutu enää. Toisaalta, en voi, enkä halua edes ajatella, etten enää koskaa saa olla raskaana, saa synnyttää, saa pitää sitä pientä vastasyntynyttä kääröä rinnoillani.. Mutta luulen, että vaikka kolmonen meille joskus tulisi, niin sama tuska olisi edessä sittenkin? Siispä, kun mitään varmaa ei voi sanoa, niin en käsittele tätä asiaa vielä vaan toivon, että vielä kerran (ainekin :o ) saisin kokea odotuksen ihmeen ja saada pienen käärön syliini..

Kevättä ja sitä kirppusirkusta

Kevät

Miksei mitään hyvää voi olla ilman jotain huonoakin?? Eilen Mies siivosi takapihalta kaksi muovipussillista koirankakkaa, minä pari päivää sitten yhden jättisäkillisen. Tuleehan noihin toki lunta mukaan, Miehen mukaan 80% määrästä on lunta. Voihan se tokkiinsa niinkin olla, mutta on tuo järkyttävää mikä määrä tuolla pihalla on p....a! Tänä talvena vielä on tosi vähän päästetty koiria pihalle kakkimaan, ja kerätty kakkoja pois pitkin talvea. Sen siitä saa kun omistaa kaksi "pikku ponia", läjätkin on just sitä koko luokkaa... Ja vieläkin pihalla sitä itteensä on, kunhan lumia enemmän sulaa :/

Toinen huono puoli tässä keväässä on aamujen valoisuus :P Vauva aikaistaa rytmiään koko ajan, ensin heräili kasilta, sitten puoli kasi, nyt viime viikon seiskalta ja tänä aamuna alkoi vierestä kuulua höpötys jo puoli seittemän. Ei sit alkuunkaan minulle, iltavirkulle, sopivaa touhua. Minä nukkuihin helpostikin jonnekin puolille päivin, kymmeneltä on vielä inhimillistä, mutta että ennen seittemää?!?!? Ei käy. Tai siis, pakkohan sen on käydä kun Vauva niin on päättänyt :) No toisaalta, tämähän se rytmin nykyään pitääkin olla, siis että meillä herätään viimeistään seiskalta, jotta Esikoinen ennättää leikkikouluunsa.

Tänä aamuna kyllä Esikoisella oli vaikeuksia herätä. Kun Mies kävi häntä herättelemästä, niin veti vaan peittoa korville ja ilmoitti jäävänsä yksin nukkumaan, Isi vois poistua paikalta ;) Vaan pienellä neuvottelulla pääsi ylös sängystä, söi aamupalaksi peräti juotavan jugurtin, puki vaatteet päälle ja olivat kuin olivatkin tasan kasilta leikkikoulussa. Ja näin ollen Mieskin myöhästyi vain vartin töistä. Hienosti oli Esikoinen jäänyt kouluunsa, heipat oli vain huikkassu ja itte riisunut vaatteensakin. Eli kivaa on? Ja helpompi jäädä kun isi vie?

Pyykkiralli

Jestas sentään tuota pyykkimäärää! En voi käsittää miten neljä henkilöä saa tuollaisen määrän pyykkiä aikaiseksi? Joka päivä kone pyörii kerran - x, ja siitä huolimatta pyykkikorit tursuaa yli äyräittensä jatkuvasti *huokaus* Tahtoo kuivausrummun! Kesällä nyt on helppoa kun voi kuivattaa pyykit ulkona (paitsi viime kesänä ku koko ajan sato eikä mikään kuivunut siellä), talvella teettää tuskaa kun ei ole mitään pyykinkuivatukseen sopivaa tilaa. Niinpä pyykit kuivuu tuolla pesuhuoneessa telineellä, joten kovin montaa koneellista ei voi päivässä pestä. Ei oo helppoo.
No, suotta minä ihmettelen miten pyykkiä on niin valtavasti. Tänäkin aamuna puoli yhdeksältä Vauvalla oli jo kolmas vaatekerta päällä. Yöpuvun ja ekat vaatteet puklas aivan litomäriks, kakkosvaatteisiin falskas sit kakkavaippa... Ja näin keväällä täytys vielä jossain vaiheessa saada talvitamineet pestyä, kuivattua ja pistettyä talviteloille *lisää todo-listaan*

Kirppusirkusta

Ihmettelin tuossa viikonloppuna, että mitä ihmeen kutisevia paukamia mullon jalassa? Ja kun Mieskin ihmetteli omia paukamiaan käsissä, hiffasin, että nehän on lintukirppujen puremia. Meillä on siis tänä keväänä seuranamme lintukirppuja :/ Mitenhän noista pääsee eroon? Pitänee alkaa tutkimaan tarviiko ne jotain häätöä vai häipyyvätkö omia aikojaan kun ei meillä ole niitä lintuja... Mutta kyllä viheliäisen kutisevia paukamia eto olennot saavat aikaiseksi :(
En minä nyt ihan tätä tarkottanut nimetessäni tätä blogia ;)

Hammaslääkäri

Tänään oli minulla heti aamutuimaan hammaslääkäri, kolmatta kertaa juurihoitoa tuolle hampaalle joka on vihoitellut jo yli vuoden, kohta puoltoista. Tai no, ei se sen ekan juurihoitokerran jälkeen kyllä ole enää vihoitellut, ihan kilttinä on ollu ;) Minua peloteltiin ihan kaameesti etukäteen tuosta juurihoidosta, kaverien taholta siis, mutta positiivinen kokemus tämä on ollu, siis sen minkä hammaslääkärissäkäynti nyt voi positiivinen ylipäätään olla. Mutta siis, kipeää juurihoito ei ole tehnyt, tosin puudutuksetkin on olleet hyvät. Ekalla kerralla sain vissiin neljä piikkiä ikeniin, ja kaksi hampaan sisään, mut eipähän sattunut. Ja tosiaan kipukin on poissa, eikä enää kuuma eikä kylmä vihlokaan. Vielä sain kuitenkin ajan neljänteen hoitoon, kai siellä sitten vielä joku on kun edelleen tarvis laittaa kuukauden lääkepaikan.

Asiaa ja asian viertä

Pitäisi kirjoitella useammin, taas ois vaikka mitä juttua mielessä...

Englanninkielinen leikkikoulu

Esikoinen aloitti perjantaina englanninkielisen leikkikoulun. Englanti-koulua (kuten Esikoinen itse sitä nimittää) on 8-12 joka päivä. Esikoinenhan ei ole ollut missään vieraalla hoidossa tätä ennen hetkeäkään, vaan olen ollut koko tämän ajan kotona häntä hoitamassa. Ja jos joskus hoitoapua olen kaivannut, niin sitä on (onnekseni) löytynyt sukulaisista. Nyt tuntui olevan oiva aika mennä hoitoon, Esikoinen kaipaa hirveästi puuhaa ja leikkikavereita. Ai että niitä päiviä jolloin ei ole mitään erityistä tekemistä, sitä ratkatusta "Äiti tuu leikkii, äiti lue, äiti tee maja, äiti, äiti, äiti..." Argh! Luulen (ja toivon!), että kestämme toisiamme paremmin kun olemme vähän erossa toisistamme. Jep, olen kammomamma, kun en jaksa omaa lastani 24/7 :P

Mutta siis, aamulla menimme Englanti-kouluun yhdessä puoli yhdeksän maissa, ja katselimme touhua. Esikoinen leikki muiden mukana kivasti kun oli "vapaata" leikkiä, mutta kun olisi pitänyt mennä piiriin tuli stoppi. Hän sitten katseli kauempaa menoa. Piirin jälkeen keskustelimme Esikoisen kanssa ja sain luvan lähteä käymään asioilla Vauvan kanssa, hän jäisi lopuiksi kahdeksi tunniksi sinne yksin. Heipat hän huikkasi olkansa yli, ja niin me lähdettiin. Taisi tuo Esikoisen yksinjääminen leikkikouluun olla Äidille pahempi paikka kun Esikoiselle, ja matkalla kaupunkiin tirautin pari kyyneltä, ja piehtaroin syyllisyydessä kun Esikoisen leikkikouluun laitoin.. Oliko ratkaisu sittenkään oikea?

Kahdeltatoista menimme hakemaan Esikoista pois, ja siellä hän oli yltäpäältä kurassa hiekkalaatikolla neljän muun pojan kanssa :) Kivaa oli ollut, ja hienosti mennyt. Oli syönyt eväänsä, katsonut nukketeatteria ja ulkoillut muiden mukana. Ja sanoi menevänsä
uudestaankin!! Oikea ratkaisu?

Kyllä vain kovasti mietityttää, että kenen tarpeista Esikoisen leikkikouluun laitoin. Omista tietty, ei Esikoinen _sellaista_ ole osannut kaivata. Mitenkäpä sitä kaipaa kun ei tiedä sellaista olevankaan? Tosin, on hän muutamia kertoa syksyn ja nyt kevään aikana pyytänyt päästä päiväkotiin, kun olemme lukeneet kirjoja joissa lapset on päiväkodissa ja kun on puhuttu että hänen kaverinsa ovat siellä. Ja ehdottomasti olen sitä mieltä, että englantia on hyvä oppia, ja helpoitenhan se käy tuollaisessa paikassa. Kaverisuhteiden luominenkaan ja ryhmässä toimimaan oppiminenkaan nyt ihan mitättömiä juttuja ole. Vaan, tarviiko niitä vielä opiskella? Olisihan sitä kerennyt myöhemminkin, ja nyt vielä olla Äitin ja Vauvan kanssa kotona... Omatunto siis soimaa, tunnen itseni huonoksi äidiksi :( Ja silti huomenaamulla laitan taas pienen Esikoiseni matkaan. *huokaus*

Ja palataanpa taas tapahtumiin :) Illalla kun Mies kysyi Esikoiselta oliko hän oppinut jotain englanniksi, niin tuli kuin apteekin hyllyltä "kuut moonink" (good morning). Ihan ihme juttu, että tuollainen oli jäänyt mieleen! Eihän nyt hyvää huomenta toivoteta kun kerran, ehkä kaksi päivän aikana :O Mutta lapset ovatkin eteviä, ja tässä vaiheessa on tosiaan hyvä alkaa opettelemaan kieltä, jota varmasti tulee tulevaisuudessa tarvitsemaan (hyvä ratkaisu?). Esikoisen englannin sanavarastoon kuuluu tällä hetkellä "kuut nait" (good night), "laa juu" (love you) ja uutena tämä "kuut moonink".

Todo-lista

Irkki-kaveri oli tehnyt omaan blogiinsa todo-listan, hyvä idea. Pitää minunkin jossain vaiheessa omani "julkaista", josko sitten tulisi toisella tapaa painetta tehdä niitä hommia. Sekin kyllä motivoi, kun saa vetää listasta yli tehtävän ;)
Ykköseksi listaan voisinkin laittaa
[ ] tee todo-lista ;)

Karkkilakko

Tein uudenvuoden lupaukseksi, etten syö niin mahottomasti enää karkkia. Ajatuksena oli, että kerran viikossa saa ostaa _vähän_ eli samaan malliin kuin Esikoisella on. Joopa-joo... Ehkä puolitoista kuukautta sitä kesti, sitten homma alkoi pikkuhiljaa livetä ja livetä, ja nyt ollaan taas entisessä mallissa, joka kauppareissulla kärryyn eksyy vähintään se yksi suklaalevy ja karkkipussi. Viime perjantaina homma repesi totaalisesti käsistä, ostin 3!! suklaalevyä (Fazerin keksisuklaata ja Fazerinan Irish Cream-juttua :P~) ja kaksi suklaakarkkipussia (Dumleja ja SuffeliPuffeja *kuolaa lisää*), ja ne on kohta jo tuhottu! Siis ei sitten mitään järkeä!
Tämän "innoittamana" maanantaina alkaa uusi elämä karkinsyönnin suhteen. Yksi, siis 1, suklaalevy (tai -pussi) viikossa on sallittu ja piste. Ei muuta, ei mitään muuta.

Kevät

Se on kevät, se todellakin on kevät :) Kyllä vetää suun väkisin hymyyn, kun tuonne ulos aamulla katsoo ja aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta, asteet on hyvän matkaa plussan puolella (nyt +6,7), räystäistä tippuu vesi ja linnut laulaa :)) Hirmuinen vimma taas suunnitella tuonne pihalle kaikkea kivaa; pari pensasta veke, talon seinustalle hiekan sijasta kiviä (eli vähemmän hienoa hiekkaa koirien turkissa ja sitä myötä täällä sisällä), edellisen asukkaan kukkapenkki vihdoin sileäksi (ei musta oo sitä hoitamaan, evvk), hiekkalaatikko, leikkimökki, jotain kukkasia astioihin, amppelikirsikkatomaatteja ja -mansikoita tuonne aurinkoiselle puolen kasvamaan.... Saa nähdä mitä noista tänä keväänä saa aikaiseksi, viime keväänä ei mitään :P Hmm.. jos ne listais siihen todoon ;)

On keväässä toki varjopuolensakin, näin kahden pitkäkarvaisen koiran omistajana :/ Jestas sentään tuota hiekan määrää minkä ne kantaa tänne sisälle *au-uts* Mies imuroi ja moppasi eilen aamupuhteena ja jo illalla oli olo, että tartteis taas imuroida, vaikka eilen lenkitin koirat aamulla kun yön jäliltä oli vielä maa jäässä ja päivä- ja iltalenkkien jälkeen koirien jalat suihkutettiin. Niinpä siis Mies ja Esikoinen imuroivat aamulla, ja nyt kun kello on puoli kolme, tartteis taas imuroida *syyyyvä huokaus*

Etevä Pentu

Aamulenkillä jouduin pari pätkää roikottaan Vauvaa sylissä, ja olipa häneltä sitten tippunut tätini neuloma hahtuvatöppönen :( Huomasin sen vasta kotona ja harmitti niin vietävästi kun ne olivat juuri sopivat näille kevätkeleille, ja toki tykkäsin niistä kovasti. Siispä tunnin lenkiltä kotiuduttuani, päätin lähteä uudestaan samalle lenkille töppöstä etsimään. Ensin vain Vanhuksen jalkojen pesu (satutti ittensä Pennun kanssa riehuessa aiemmalla lenkillä, joten ei voitu ottaa sitä enää mukaan) ja Vauvan kakkisvaipanvaihto.
Pentu ja Vauva mukaan, ja töppöstä siis etsimään. Ja olipa etevä Pentu! Joku ystävällinen ihminen oli nostanut töppösen likaisesta maasta kepin nokkaan penkalle, jota en ennättänyt huomata. Ihmettelin vain, mitä Pentu nenä pitkällä tekee kinoksella ja kohta se jo juoksikin täyttä vauhtia minun luo, istui eteen ja luovutti Vauvan töppösen :) Eipä ole mennyt nekään tunnit hukkaan metsässä, mitkä olen Pentua kouluttanut etsimään esineitä (ja ihmisiä, niitä tosin ei ole koskaan tarvinnut tosielämässä testata). (Totuuden nimissä mainittakoon, että olisin varmasti töppösen itsekin löytänyt, kun sitä kerta olin etsimässä, mutta oli niiin kivaa, kun Pentu ennätti ennen minua :) )

Vielä voisi kirjoitella vaikka mistä, mutta Mies ja Esikoinen saapuivat juuri uimahallista, joten, dinner time :D