Synttäreitä, vauvauutisia ja ääliö-mies

Viikonloppukin oli ja meni. Perjantai-iltana kävimme Vauvan kummien tyttären 12-vuotissynttäreillä. Oikeasti synttärit olivat vasta lauantaina, mutta kun meillä oli silloin Appi-ukon 55-vuotissynttärit, niin kävimme jo etukäteen. Lauantaina siis olimme mökillä viettämässä Appi-ukon synttäreitä. Mökillä käytiin vielä jäällä, paistettiin makkaraa, miehet teki puusavottaa ja naiset juorusi. Koirat oli onnensa kukkuloilla saadessaan painaa pitkin metsikköä ja jäätä villeinä ja vapaina :) Kyllä oli rekut väsyneitä kun lähdimme kotimatkalle, ja koko illan kotona.

Sunnuntaina sain ihanan tekstiviestin, kaverin tyttö on syntynyt :`)) Täsmällinen tyttö, syntyi juuri laskettuna päivänä. Paljon, paljon ONNEA tuoreille vanhemmille pikku-prinsessasta :)

Mies on ÄÄLIÖ!!

Sunnuntain saldo
1) Mies oli Esikoisen kanssa uimahallissa ja tavanneet yhden minun kerho/hiekkalaatikkotuttuni. Mies oli sitten puhunut läpiä päänsä, joo, kyllä Esikoinen kävi vauvauinnissa (no ei tasan käyny!), joo, englanninkielinen leikkikouluu maksaa x euroa (no tasan maksaa noin 2x euroa) ja mitähän muuta mitä mulle ei enää kerrottu :P
2) Vei Esikoisen kattoo tähti-showta, mutta Esikoinen pelkäsi pimeässä ja joutuivat lähtemään pois heti alkuunsa -> Mies siitä suuttumaan Esikoiselle!
3) Mies siivosi lauantaina, ja oli heittänyt rakkaan Avent-rintapumpustani venttiilin roskiin. Kivahan se on että siivoaa, mutta tarviiko sitä nyt tarpeellista heittää roskiin? Ja varsinkin, kun tämä oli jo _toinen_ venttiili minkä linkas mäkeen, luulis että ois kerrasta oppinut ettei niin kannata tehdä.
4) Mies kuvitteli voivansa pompottaa minua, hän menee Esikoisen kanssa ulos, eiku mene sittenkin sinä, no eiku hän, no eiku sinä, no..... Joopa joo, riitahan siitäkin tuli :/
5) Jätti Vauvan yksin ulos nukkumaan ilman itkuhälytintä (sisälle ei tosiaankaan kuulu ellei ole ihan tuossa ikkunan alla ja ikkuna auki, jota ei kumpaakaan siis ollut).
6) Ärsyttääkseen lisää, antoi Esikoiselle suklaata vaikkei ollut karkkipäivä (ja onnistui siinä).
7) Ihan vaan oli olemassa.

Tänään sitten lähti viemään Esikoista leikkikouluun, ja kohta tuleevat takaisin. Esikoinen ei ollut halunnut jäädä, joten Mies toi sen takas kotiin... *huokaus* Oli päässeet sisälle asti, ottanut Esikoiselta ulkovaatteet pois ja kun olivat olleet menossa huoneeseen oli Esikoisella tullut stoppi. Siispä vaatteet päälle, autoon ja kotiin. Ei ollut edes kellekään sanonut mitään, siis Tädeille. Soittelin sitten perään, ettei Joonas tule tänään.. Noloa!

Kasvatuspohdintoja

Ymmärrän kyllä Miehen turhautumista, itse olen käynyt läpi samoja tunteita, syksyllä kun Esikoinen ei halunnut jatkaa muskarissa. Yrität järjestää Esikoiselle jotain kivaa, niin toinen ei tykkää, parkuu vailla rajaa ettei halua sitä tätä tai tuota. Olisi vain kotona ja puuhastelisi täällä, se on raivostuttavaa, kun itse haluaisi mennä ja tehdä vaikka mitä! Mutta, se on Esikoinen, ja hänellä on oikeus olla sellainen kun on. Miten voikin olla niin vaikeaa hyväksyä hänet sellaisena kuin hän on?? Ja olla tekemättä sitä klassista virhettä, että lapsen pitää tehdä se kaikki mistä itse haaveilee ja itseltä jäi tekemättä....

Kovasti pisti tänään taas mietityttämään, onko leikkikoulu oikea ratkaisu, tänäähän Esikoinen ei halunnut sinne. Toisaalta, eihän sitä aikuisiakaan joka päivä huvita kaikki, onko se riittävää syy lopettaa? Pitääkö tästä vain mennä yli vai lopettaa? Kumpi olisi lapsen kannalta järkevintä? Miksi kaikki on niin pirun vaikeaa??? Mä tahtoisin sellasen opaskirjan, missä sanotaan mitä pitää milloinkin tehdä, ja se olisi se yksi ja ainut totuus :P

Ja miten vaikeaa, ja parisuhdetta rasittavaa, onkaan, kun olemme Miehen kanssa ihan eri linjoilla lapsen kasvatuksen suhteen *huoh* Mies on curling-vanhempi (luin artikkelin Pirkasta ja sain nimen tälle "metodille"). Esikoinen siis pompottaa Miestä 6-0 mennen tullen silmät kiinni ja kädet sidottuna. Minä taas joudun olemaan turhan tiukkis, kun mielestäni nyt jotain rajaa pitää olla. Ei ole kiva olla se pahis :P Mutta kun kaikkea ei voi saada tässä maailmassa, ja uskon, että se on hyvä oppia jo pienestä pitäen. Vaan mistäpä minä voin sanoa, että minä olen oikeassa, ihan yhtä hyvin se Mies voi olla oikeassa... Rasittavaa vain olla molemmat oikeassa, ja näkemykset niin kaukana toisistaan *huokaus taas*