Vanhojen kaivelua

Tyhmästä päästä kärsii kaikki..

Olen muutamana iltana yrittänyt kirjoitella blogiin, mutta jouduinpa minäkin tutustumaan tähän kaikkien tuntemaan, parjattuun Veijoon. En siis ole edes etusivulle päässyt, kun Veijo on jo kurvannut takavasemmalta. Mutta onneksi on irkki ja siellä ihania ihmisiä, sen kun taas suuni aukaisin ja valitin asiasta, niin johan alkoi homma toimimaan :) Kaunis kiitos Kaleidoskooppi!

Irkki on kyllä suuri pelastajani, mitä irkissä ei tiedetä, sitä ei tarvitse tietää. Sieltä löytyy mikrotukihenkilöitä (jotka esim. osasi vääntää rautalangasta miten tähän tekstiin lisätään linkkejä), ruuanlaiton eksperttejä (kuten nyt vaikkapa Langankierteen Iona), on kasvatuksen ammattilaisia, vertaistukea imetykseen, kestovaippailuun, odotukseen, synnytykseen, äitiyteen, siihen kaikista haastavimpaan, ja ihan kaikkeen mihin vain voi kuvitella. On niin ihanaa, kun aina joku tietää, mihin tahansa kysymykseen vastauksen. Kyllä olisin niin paljon tyhmempi, ja tekisin asioita huomattavasti vaikeammin, jos ei olisi irkkiä, ja ennen kaikkea noita irkkikamuja :) Miten ihmeessä sitä ennen on tullut toimeen? :o

Vihdoin asiaan ;)

Eli viime viikolla tuli sitten pari kestovaippatilausta, toinen Irlannista saakka. On se vain kumma mikä rosvo tuo Suomen postilaitos on, Irlannista tulee vaipat huomattavasti halvemmilla postikuluilla postilaatikkoon kun Jäppilästä :/ Niin, vaippoja siis tuli, 6 Fuzzi-Bunzia, vaaleanpunaisia, punaisia ja ötökkä-kuosillisia, ah ne on niin ihkuja :)))) Sitten toisessa tilauksessa tuli Kissaluvs Contoureja, ja ne on myös ihaniaihaniaihania, miten ne voikin olla niin pehmeitä? Ja tuntuu hyvin imevän, ja paketista tulee tosi pieni esim. Bumpyn kuoren kanssa.

Esikoisen vauva-aikaan en siis tienny kestovaippailusta yhtään mitään (en nimittäin irkannut vielä siihen aikaan ;) ), olin toki kuullut asiasta, mutta pidin sitä Omituisten hommana, kuka hullu nyt tieten tahtoen käyttää kangasvaippoja ja pesee niitä, kun littania selluloosaviritelmiäkin on kaupan? Vaan niinpä aikani irkattua minäkin taivuin kokeilemaan. En voinut uskoa, että jotkut villahousut pitää pissan niin, ettei vaatteet kastu, eihän sellainen ole mahdollista! Vaan niinpä sain nekin ennakkoluulot heittää romukoppaan, paremminhan villahousut piti kun kertisvaippa. Esikoinen siis vain yökestoili.

Vauvan odotusaikana kiinnostus kestovaippailuun vain kasvoi, mutta päättämättömyys iski. Miten voin ikinä kuunaan osata valita niistä kaikista vaihtoehdoista ne meille sopivimmat? No, lukemalla en mitenkään, kokeilemallahan asia selviää! Olen kyllä ihan ihmehyypiö, en ala kokeilemaan mitään, kaikkeen pitäisi olla valmis ajatus miten homma toimii parhaiten :P (kasvun paikka)

Vauvan kanssa kestoilu alkoi hitaasti, vaippoja oli vain muutama enkä kunnolla päässyt sinuiksi niiden kanssa. Paketit oli jotenkin tosi isoja, mitä vierastin, ja vierastan edelleen. En kyllä ihan niin rajusti kun Mies, joka ihmettelee miten Vauva koskaan voi oppia liikkumaan, jos sillä pidetään kestoja :P Mitenhän hän kuvittelee itse oppineensa koskaan liikkumaan? Nyt kuitenkin kun Vauva on jo vähän isompi, eikä vaippapaketit näin ollen ole suhteettoman suuria, ja olen saanut tilattua lisävahvistusta vaippakaappiin, olemme päässeet päiväkestoiluun. Jahka yksi tilaus, jossa pitäisi olla imuja, saapuu, kokeilemme myös yökestoilua :) Tosin, vielä vaippoja on verrattain vähän eli melki joka päivä saisi pyörittää koneellisen, vähintään joka toinen päivä. Siispä pitänee tilata lisää vaippoja ;) Enää ei kyllä Miehelle pysty perustelemaan tätä kestoilua taloudellisuudella... ;) Ellei sitten hurahda, hur-hur, tuohon tsi-vaippojen maailmaan.. Irkissä kun leviää tämäkin tauti kulovalkean tavoin.

Luokkakokous

Lauantaina oli lukion luokkakokous. Olin siellä Vauvan kanssa, häntä kun ei vielä voi hoitoon jättää, kun on täysimetyksellä. Miehelle olisin siksi pariksi tunniksi voinut jättää, mutta kun Mies sattui olemaan lukiossa samalla luokalla, niin eipä sekään onnistunut. No, Vauva oli herttainen ja nukkui melki koko kolme tuntisen minkä kokouksessa olin. Esikoinen oli isotädillä hoidossa.

Oli todella jännä nähdä entisiä luokkatovereita, joista suurinta osaa ei ollut nähnyt 10 vuoteen. Siis todella, kymmeneen vuoteen!! Ja samalla huomata, etteipä sitä juurikaan olla muututtu. Ihmiset tunnisti, paitsi ulkonäöstä myös jutuista, ihan oli jokainen oma ittensä :) Hauska oli kuulla, minne kenenkin tie oli vienyt näinä kymmenenä vuotena. Oli maailmanmatkaajia, ja kotikonnuilla (kuten itsekin) pysyneitä sekä paluumuuttajia. Oli menestyneitä konsultteja, kirurgeja, terveydenhoitajia, kotiäitejä (minä! minä!), esittäjiä ja syrjäänvetäytyjiä, ja toki monta insinööriä (Mies) :) Hassua oli se, että ne lukiossa parhaiten menestyneet, eivät olleetkaan niitä parhaiten työelämässä menestyneitä. Tai, tokihan jotkut olivat, mutta jotkut niistä vitosen-kutosen oppilaistakin oli hyvissä asemissa ammateissaan.

Yllättävän harva oli vielä äiti tai isä. Tosin eihän tässä vielä vanhoja olla (no eipä!), ehkä 10 vuoden päästä pidettävässä kokouksessa sitten suurin osa jo? :) Ikäviä uutisiakin kuului, eräs luokkatoverini, yläasteelta asti jo ystäväni, oli kuollut, syömishäiriöön :`( Uskomatonta, miten sokea sitä osaakaan olla. Hän oli todella pieni ja laiha tyttö, mutta en koskaan, en koskaan edes ajatellut, että laihuus olisi sairauksen seurausta. Miten sinisilmäinen ja sokea sitä voikaan olla.. Kyllä järkytti, että joku luokkatovereistani oli jo tullut maallisen vaelluksensa päätepisteeseen.

Mitä tulee siihen, että kuusi vuotta olin ollut hänen ystävänsä, enkä tiennyt poismenosta mitään. Niin, en ole kehenkään lukioaikaiseen ystävääni pitänyt yhteyttä. Silloin alussa sitä muutamia kertoja tapailtiin, soiteltiin, kirjoiteltiin, mutta sitten uusien tuulien puhaltaessa itse kullekin yhteydenpito väheni ja hiipui. Miten sitä onkaan niin saamaton, ettei edes ystävyyssuhteistaan saa pidettyä huolta, sillä ilman vaalimistahan ne eivät säily.

Josko näiden ystävien kanssa nyt saataisi pidettyä vähän paremmin yhteyttä, ja nähdä usemmin. Paljon olisin nimittäin muisteltavaa, ja miksei toisistamme uutta opittavaakin :) Heidän seurassaan viihtyi edelleen yhtä hyvin kuin 10 vuotta sitten.